Hauskaa ja levollista Joulua!

Eilinen päivä meni alkuun kuumeessa ja kipiänä, mutta kyllä se siitä sitten iltaa kohti iloksi muuttui.

Nyt sitten tuusataan viimeiset hössötykset, imuroidaan isommat kissanhiekkakasat lattialta ja ehkä piipahdetaan hautausmaallakin. Sitten alkaa joulunvietto, syödään, löhötään ja huilaillaan. Telkkarista jos tulee jotain katsomisen arvoista, niin katsotaan sitten sitä.

Uudelle kissalapselle avataan oma sivu. Käykää sieltä kurkkimassa, mitä Pertsalle kuuluu!

Kohta on Joulu

Elämä voittaa taas. Enää ei harmita nuo ylimääräiset rahanmenotkaan, minkäs niille mahtaa sen enempää kuin räntäsateellekaan.

Maassa on lunta ihan kiitettävästi, pihankolausta oli jo eilen kahdelle aikuiselle oikein reippaasti. Kymmenen senttiä painavaa suojalunta saa hien pintaan vaikka kuinka leppoisasti yrittäis kolan perässä tallustaa. Tienkin kävi palkkaraktori auraamassa puolenpäivän jälkeen. Johan sitä olikin pari päivää odoteltu. Aamulla pääsee taas potkukelkalla lehdenhakuun!

Muutamat kokeet pitäisi vielä jaksaa. Onneksi sain jonkun ihme puuskan tuossa alkuviikosta ja urakoin pois kaikki siihenastiset. Siivosin siinä hötäkässä laukunkin ja järjestin kaikki paperit. Ei niistä silti mitään löydä, niitä on ihan liian paljon siihen hommaan...

Joulunalusfiilistä kehitellään suunnittelemalla ruokalistaa. Kinkku on jo, kalkkunaakin ja lanttupussi jääkaapissa. Rosollia, laatikoita, lohta. Suklaata tietysti ja pipareita. Mitään sellaista ei laiteta, mitä kukaan ei syö, tietenkään. Kissoille jotain herkkunamia lihaa.

Neulomusrintamalle kuuluu yksi yllärijuttu, tytön unisukat ovat edelleen vaiheessa, yhden huivin sain taas valmiiksi ja kuvia tulee kunhan kerkiää, isännälle pihalapaset. Yhtä paitaa haudoskelen päässäni vielä, mutta kaipa sekin kohta pärähtää käyntiin. Lankana vanhasta pitämättä jääneestä purettua sinistä villaa. Sukkalankoja on jemmassa vaikka mitä ihania, malleja ei vaan osaa taas(kaan) päättää. Eipä ne siellä laatikossa pilaannukaan, jos odottamaan joutuvat.

Äh, kun ei jaksa...

Ei jaksa päivittää. Eikä kamalasti juuri muutakaan työnteon ohessa. Mitä nyt löhnöttää sohvalla ja tikuttaa neuletta. Tai seikkailla netin käsityösivuilla, mistä tulee kaiken lisäksi osteltua kallista lankaa, jota ei varsin tarttis.

Verottajakin päätti pistää perheen budjetin uusiksi tirvasemalla hillittömät mätkyt rahoista, jotka se on itse asiassa jo kertaalleen saanut. Niinhän se menee, että kun joku kuolee ja perit jotain, pitää maksaa perintövero. Sen maksuksi joutuu joko ottamaan pankista lainaa tai myymään sen, minkä juuri perit. No, perinnön arvo onkin huppistakeikkaa noussut siinä perunkirjoitusten ja myyntipäivän välissä (tavaran myyntihintaan ei voinut itse vaikuttaa, vaan päivän hintaan meni) ja siitä lystistä nyt saa sitten maksaa myyntivoittoveroa. Voi anna mun kestää! Syödään sitten kynsiä ja kuusenneulasia lopputalvi, ollaan kuin muumipeikot ikkään.

Neulomuksia on syntynyt sentään jonkun verran. Omastapäästäsukat

Sitten tämmöinen huivi ihanasta käsinvärjätystä langasta:

hanskat, joista piti tulla sukat. Noin komiaa kuviota ja lankaa ei vaan millään raaskinnut jättää farkunpuntin alle piiloon:

Vielä yksi huivi tyttären ja omaan yhteiskäyttöön Novitan uutuuslangasta (joka sivumennen sanoen on aikas yök)

Taas on puikoilla huivi ja toisilla lapaset. Koepinkka homehtuu laukussa, mutta joutaahan sen sitten joskus. Mun sielunelämäni nyt vain vaatii jotain konkreettista ja näkyvää aikaansaannosta, muuten menee usko kaiken tämän tarpeellisuuteen...

Talavi tullee

Illalla uutisten säätiedotusta katseltuani kävin vielä heittämässä harson pelakuun päälle, kun kerran kylmää lupasivat. Näillä nurkilla kun tuppaa olemaan aina muutama astetta kylmempää kuin lähitienoilla muuten on. Hyvä kun kävin, sillä aamulla vielä kymmenen aikaan oli nurmikko tukevassa kuurassa! Taitaa tulla kukalle lähtö autotallin hellään suojaan melko pian. Tai no, sitten kun sinne mahtuu eli suomeksi sitten kun isäntä on saanut sen siivottua... Muutakin rehua sinne pitäisi saada sopimaan - runkoruusu, kärhö, kannanjuurakko, mitä lie vielä. Toisaalta, sen kärhön voisi kuopata maahankin, kyllä se tuolla takapihalla kuusen alla pärjäisi.

Neljä talvea räystään alla seissyt fillari osoittautui sitkeäksi kapistukseksi: jopa vaihteet pelaa! Ainakin testiajo pihassa sujui ihan ok. Poika kun on vähän pyörää vailla. Siitä saa opiskelijapoika hyvän pelin käyttöönsä ja äiti taas yhden turhan tavaran nurkistansa pois.

Käsityörintamalla intoa olisi edelleen enemmän kuin aika antaa myöten. Nettilankakauppaan ei uskalla kurkistaa enää ollenkaan, sieltä kumminkin löytyy aina jotain "pakkosaada"-merkkistä ihanuutta ja visakortti vikisee tuskissaan... Uusi aluevaltaus suoritettiin eilen, kun värjäsin ensimmäistä kertaa Kool Aid mehujauheella lankaa mikrossa. Sen verran hauskaa hommaa oli, että varmasti tulee värjättyä lisääkin tuolla konstilla. Ensimmäisestä kokeilusta tulee joskus vielä kirjavat karkkisukat. Seuraava värjättävä on ehkä tympeän värinen haljun pinkki kerä jemmalaatikon pohjalta, jota ei sellaisenaan huvita käyttää mihinkään. Konsti se on tuokin päästä harhaostoksista eroon.

Muuten tässä huushollissa vallitsee vanha rauha ja entiset kujeet.

Syyskuuta pukkaa

Syksy tulee ihan selvästi. Koivujen värisävy kanttaa päivä päivältä enemmän keltaiseen ja irtolehtiä leijuu nurmikolle. Nurtsiakaan ei tarvitse enää leikata yhtä usein, mikä on ihan hyvä homma, sillä se on aina märkä. Kasvihuoneen saa kohta panna kasaan, kun viimeisetkin tuotokset on kerätty talteen. Kurpitsat ämpärissä oli jokseenkin huono idea, ensikesänä kompostin päälle sitten taas. Sato oli vaatimaton mutta niukka ja poissa silmistä pihaa kaunistamasta. Näitä on vielä lisääkin

Käsittelyyn on kyllä varattava hanskat. Tämän satsin pilkoin ilman enkä sitä kyllä enää ikinä tee toiste!
Takapihalta löytyi tämmöisiä

Kyllä ne ryöpättynä ja paistettuna söi, parempiakin olen kyllä saanut. Mutta eipä tarvinnut kauaksi mennä sienimetsään!

Meikäläinen kun ei kovasti noita viljatuotteita käytä, piti pari kesää sitten keksiä käyttöä kulahtaneelle kakkuvuoalle. Viime kesänä siinä kasvoi kuukausimansikkaa (josta sivumennen sanoen kävin vielä toissailtana napsimassa marjoja), nyt jotain muuta. Mitähän sitä ensi kesälle keksis? Kastelusta on huolehdittava ja apulantaakin pitää muistaa antaa, mutta muuten ihan näpsäkkä vekotin on tämä

Nettituttavan kanssa harrastimme perennavaihtoa perjantaina. Minä sain ukonhattua ja tomaatinsiemeniä ensi kevään kylvöihin, nätin koristeen ja kiinanruusun. Kiinanruusu odottaa kodinhoitohuoneessa lopullista sijoituspaikkaa, kun kissimyksillä on paha tapa teurastaa kaikki kukat, mihin yltävät. Tuttava sai kuunliljaa, tummanpunaista angervoa, syysleimua ja chilintaimia maistiaisen kera. Omat vanhat viherkasvitkin muuttivat jo sisätiloihin kylmää pakoon. Yöllä saattaa näillä nurkilla hallapeikko iskeä. Jukkapalmua on tietenkin jo maistettu ja sen perään oksennettu pitkin lattioita... Kliivia on kasvanut hurjasti. Noinkohan se jo ensi keväänä kukkis?

Käsityörintamalla on hiljaisempaa. Tavoistani poiketen olen saanut alkuun mutta en loppuun usiamman työn. Flip Flopista teen vessaan Harrikkaväristä mattoa. On vaan niin kökköä lankaa, ettei huvita tehdä siitä mitään. Poiskaan ei raaski heittää, ja osan sain lahjaksi, niin kai se on tehtävä joskus loppuun asti. Mansikkahuivi on ollut jo käytössäkin, pienihän siitä tuli, mutta ihan ok. Tänään jos onnistuisin tilaamaan uutta lankaa, niin teen toisen isomman. Lasinalusia teen kun sattuu huvittamaan, yksi tulee onneksi aina kertaistumalla valmiiksi. Sukkaosastolla menossa Flower Power

Puseroakin haaveilin, mutta kiitos Novitan lankojen laadun, hyvä alku meni purkuun ja odottaa lankaa parempaa. Harmi vaan, kun sitä nättiä ompunvihreää on nyt varastossa yllin kyllin, mutta käyttökohteita puuttuu... Perus-aivotontelkkusukkatehdas kai nielee sen yli puoli kiloa, mitä sitä on ostettuna. Pyh.

Töissä alkaa pikkuhiljaa rutiini palailla päähän. Teknisten ongelmien kanssa joutuu silti tappelemaan enemmän kuin laki sallii ja päällekkäiset luokkavaraukset aiheuttavat päänvaivaa monelle muullekin. Kaipa se siitä joskus sutviintuu, sekin.

Eilen muuten pihaan ilmaantui yksinäinen, väsyneen näköinen sorsa. Ei se haavakoltakaan näyttänyt, käveli normaalisti, mutta ei yrittänyt lentoon. Illan pimetessä yöksi se oli edelleen marjapuskan alla nukkumassa. Tänään aamulla sitä ei enää näkynyt. Toivottavasti oli lepo tehnyt asiansa ja lintu jaksanut lentää järvelle, eikä ollut kohdannut kohtaloaan paikallisten saalistajien kynsissä. Kissoja, kettu, pöllö ainakin nurkilla kulkee. Höyheniä ei näy, joten toivotaan parasta.

Sylvilläkin on jo syksy ja päikkäreille tarvitaan peitto. Muuten palelee.

Huhhuh!

Töihinpaluu on suoritettu. Ja nimenomaan suoritettu. Uusi talo, uudet kujeet, uudet ihmiset. Lähestulkoon kaikki tehdään eri tavalla kuin ennen. Huono nimimuisti hankaloittaa asiaa entisestään. Toissailtana oli sellainen olo, ettei koko hommasta tule kuulkaa lasta eikä kakkaa. Etten enää osaa hommaani, jossa olen oikeasti ihan hyvä ja jota on tullut tehtyä jo aika kauan. Ketutti melko vahvasti.
Sitten kävin vintillä penkomassa vanhoja aikaansaannoksiani, eli edellisestä työpaikasta mukana haalittua materiaalivarastoa. Johan löytyi monistepohjien, valmiiden kalvojen ja muut ryönän lisäksi se hyvä fiiliskin. Ei hemmetti, nämäkin olen kaikki osannut tehdä ja hyviä ovat olleet! Kannoin pahvilaatikollisen alas, lajittelin ja valikoin heti seuraavana päivänä käyttöön pinkallisen. Ison kassillisen kannoin aamulla kouluun kaappiin (luokkaahan mulle ei tietenkään ollut antaa, kun ylläripylläriremontti iski toiseen päähän taloa, joten seilaan kuin kassialma ympäri ämpäri), oman kaapin sentään sain yhteen luokkaan.
Kotona seinäremppa on edistynyt huimaa vauhtia. Enää yksi seinä on maalaamatta. On mulla ihana mies! Kirjahyllykin on siinä sivussa saanut uuden järjestyksen ja näyttää nyt ihan oikeasti kirjahyllyltä eikä pölyiseltä kirja&romusekasotkulta. Levyt pitää vielä järjestää toiseen paikkaan, niin sitten ehkä löydänkin taas, mitä tarvitsen.
Kasvihuoneessa olisi chilejä poimimista vailla. Pieniä tulisia ja isompia ei ihan niin tulisia. Tyttären kaverit olivat testanneet tuossa yhtenä iltana ja ihan syötäviä olivat kuulemma ne habanerot. Miten niitä oikein pitäisi säilöä? Hukkaan menevät muuten...

Tämmöisen sain tänään valmiiksi ja kuten kuvista näkyy, pingotukseen mun työhuoneen sohvalle eli vierassängyn patjalle. Enää ei haise kämpässäkään maali, kun huivin liotusvedessä oli hajustettua huuhteluainetta :)

Mummolan vintti

Kun tenavat olivat pieniä, oli yksi elämän kohokohtia mummolareissu ja siellä nimenomaan muorin vintin koluaminen. Anoppi-vainaa kun oli sinne säilönyt kaikki poikiensa vanhat lelut, sarjakuvalehdet, piirustuksia, siis kaikkea jännää. Jo itse vintillä tonkiminen oli jännää, löydöt laatikoiden kätköistä silkkaa bonusta.
Meille on nyt alettu kerätä mummolan vinttiä. Poika nimittäin muutti omaan asuntoon eilen. Vei mennessään huonekalunsa, tietokoneensa, kirjahyllyllisen lautapelejä ja kaapillisen vaatteita. Ja kissan.Vintille kannettiin laatikoittain lastenkirjoja, Aku Ankan taskukirjoja ja muuta aarretavaraa. Sinne, legojen ja pehmolelujen jatkeeksi peltikaton alle. Lattialle jäi epämääräinen läjä hylkytavaraa, josta ei oikein kukaan tiedä, mihin se kuuluu.Alakouluaikaisia puukäsitöitä. Sängyn alla pölyyntyneitä jongleerausvälineitä. Mappikaupalla hartaasti asunnosta toiseen muutettuja, vanhoja ja vanhentuneita Tieteen Kuvalehtiä. Hämähäkkimies- ja Tähtien Sota -sarjakuvalehtiä. Seiniin haamukuvat hyllyistä ja sängystä. Nurkkaan palkeenkielet tapettiin, kissan jäähyväiset.

Nyt sitten järjestelee nuorimies uutta maailmaansa kissoineen. Jääkaappi haisee entisen asukin jätettyä sen kiinni helteen kuumentamaan keittiöön kunnolla muhimaan. Tyhjähän se on muutenkin, pääasia eli kahvinkeitin ei kylmää kaipaa. Kissakin toipunee aikanaan shokkimuutosta ja poistuu piilostaan sängyn alta. Sen pyydystäminen olikin muuton vaikein ja haastavin momentti. Hieman siinä vertakin vuodatettiin, mutta onneksi vain vähän.
Ehkä joskus joku pieni rupipolvinen lapsi kiipeää silmät ymmyrkäisinä katosta alas laskettuja portaita pimeälle ja pölyn hajuiselle vintille etsimään niitä isän tai äidin vanhoja aarteita mummolan vintiltä. Sitä odotellessa jatketaan keräämistä...

Myrskyn jälkeen

Lauantaina pyyhkäisi ukkosmyrsky yli kotinurkkien. Puita kaatui sähkölangoille ja muutenkin vähän sinne sun tänne. Naapurin tontiltakin katkesi koivu keskeltä poikki. Onneksi ei yltänyt katolle asti, säästyivät pelkällä säikähdyksellä. Tulipa ainakin takkapuuta ensi talveksi siitä puusta. Omasta pihasta ei sentään puita mennyt nurin eikä poikki, mutta kultapallot kellahtivat juuresta asti lappeellen, härkäpavutkin olivat kohtalaisen vinksallaan. Kuistin amppeli sai vähän siipeensä, on sentään toipumaan päin sekin.
Käsityöosastolla on valmistunut valmiiksi manattu pitsihuivi. Siitä tuli suunnattoman iso, kun vasta pingottaessa todellinen koko tulee ilmi. Eli näääääiiiin suuuuuuuri:

Ei se kyllä mitään paina, alle 100g ja rutussa mahtuu kämmenien sisään ihan kevyesti. Sai siinä vähän nykertää...

Hermolepohommina taas tiskiriepuja lisää. Siitä ruskeasta. Pojalle menee kaksi ja vielä riittää itselle kahteen rättiin. Tarpeeksi pienillä puikoilla näköjään onnistuu tämäkin tekniikka:

Marjapensaissa on pian urakka tiedossa. Saskatoonista on kaikki jo syöty, yllättävän paljon maistuvat mustikalta. karviaisia on hyvin vähän ja vielä kivikovan raakoja ovat. Viinimarjoja pitää sen sijaan jo tarkkailla sillä silmällä. Verkkoja kun en suostu niihin laittamaan, penskana mummolassa sai ihan tarpeeksi purkaa räksiä sekä elävinä että kuolleina marjaverkoista. Yök.
Terassin kukkalaatikoihin olisi kai pitänyt istuttaa lumpeita ja kaislaa. Ei lobelioita ainakaan, siitä päätellen, että ovat kaikki kuolla kupsahtaneet. Nyt pitäisi keksiä jotain silmäniloa vielä loppukesäksi ja syksyksi kauppojen vaatimattomista valikoimista. Ja pitää ne lootat sateelta suojassa...
Lomaa jäljellä kaksi viikkoa. Jälkimmäinen pitänee jo omistaa kirjojen pläräämiseen, ettei sitten urakka ole ylivoimainen kun niiden kimppuun pitää tosissaan iskeä. Niin se vaan on taas aika kulunut! Ja ikkunat on vieläkin pesemättä :(

Retkipäivä

Tyttären kanssa on puhuttu Kangasniemen omakotitalonäyttelyssä käymisestä. Eilen sitten päätettiin, että aamulla mennään. Ja niinhän me sitten lähdimme, vaikka ukkonen paukkui ja vettä tuli kuin saavista kaataen Lievestuoreelle asti. Ei juuri tehnyt mieli ajella lujaa, kun hädin tuskin tie näkyi!
Liepeen jälkeen sitten alkoi kelikin kirkastua ja perillä oli vallan trooppinen kostea helle. Talot olivat ihan sieviä ja kaikista oikeastaan löytyi jotain kivaa, mutta melkein kaikkia vaivasi sama vika: miksi kylppärin vessanpytty pitää laittaa niin lähelle suihkua, että se kastuu vääjäämättä? Tai oikeastaan miksi väliin ei voi laittaa seinää? Eihän sen pöntön paikka nyt suihkun alla ole. Paitsi jos haluaa istua pöntöllä ja pestä vaikka suihkussa samalla hiuksiaan...
Paluumatkalla sää muuttui sitten taas takaisinpäin sateiseksi. Kotinurkilla ukkosti taas (vielä?) ja sadetta meinasi ropsasta. Taivas oli komian näköinen

Matkan varrella oli tietysti pakko poiketa kauppaan ja hups! askartelukauppaan. Helmiä ja koruvärkkejä tarttui matkaan pussillinen. Oli niille itse asiassa tarvettakin, kun en vielä omistanut yhtään kerrosmerkkiä. Silmukkamerkkejä olen kyllä tehtaillut omiin tarpeisiin vallan riittävästi. Nyt on kerrosmerkkejäkin viisi kappaletta.
Neuleosastolla on vähän eestaas-fiilis, kun joudun nyppimään takaperin huisvista pari kerrosta. Mallissa tai mallin ymmärryksessä on jotain hämärää, eikä homma täsmää. Viimeistä kuviokertaa viedään, sitten härpäke on enää pingotusta vailla. Mihinkähän senkin vanuttaisi? Sukkatilauksia on jonossa ja uutta tiskiriepulankaa tuli postissa (Tiinalle kiitokset, ei mennyt sekään jemma hukkaan). Nyt pitäisi olla käsiä kuin intialaisella jumalalla, että sais kaiken tehdyksi.

Kuivaa minkä kastelee

Vettä tuli tuossa päivänä muutamana taas sen verran, että kasteluvesivarasto on taas täynnä. Näillä vesimaksuilla kun ei hirveästi hotsita letkuvedellä tonttia kastella...
Siinä ne nyt on, keväällä suoraan ulos kylvetyt krassit ja härkäpavut. Hyvin kasvavat, kun alla on uutta multaa ja kanankakkaa. Juoppoa sakkia ovat, vettä pitää olla reilusti, muuten alkavat pavut lurpattaa.

Pakastin on sitten sulatettu ja pesty, ylivuotiset jemmat joko syöty tai muuten tuhottu. Marjat menivät mehuksi ja mehu jatkojalostukseen. Vinkkinä kerrottakoon, että saunan lauteiden alta on kuulunut Plup, Plup, Plup... Uutta satoakin on jo tallessa. Kaikkiaan on ostettu 15 kiloa mansikkaa, mutta meikäläisten syömätahdilla talteen jäi ehkä 7-8 kg, loput meni jo. Viimeinen viiden kilon laatikko kokonaan. Synttärikakkuun osa, loput sellaisenaan. Nyt ei ihan hetkeen tarvitse ostaa lisää. Ilmarikin haluaisi olla pikkuinen mansikka

Synttäreitä vietettiin siis 14.7. perinteisen mansikkakakun voimin. Miehen sisko kävi ohimenomatkalla avittamassa, mutta muuten pisteltiin menemään ihan omalla porukalla koko pläjäys. Lahjaksi ikkäänkuin tuki työhuoneeseen uusi lattia. Pikkuhiljaa laminaatti laajenee. Seuraava osoite taitaa olla Pojan huone, joka jää tyhjilleen kuun vaihteessa, kun nuorimies muuttaa omilleen.
Pitsihuivikin alkaa olla taas hyvässä mallissa purkamisen ja uusintastartin jälkeen. Malli on niin simppeli, että pitkät pätkät sai tehtyä ilman ohjeen kurkkimista. Helmien pujotukseenkin löytyi vihdoin parempi konsti kuin 0,60 olematon virkkuukoukku. Koruvärkkilootasta löytyi rullallinen ohutta metallilankaa, joka jopa kaksinkerroin taitettuna mahtui helmen reiästä läpi. Hidastahan mokoma pujottelu on silti, mutta ärräpäiden määrä laski hetkessä murto-osaan entisestä. Välihommina lasinalusten virkkuuta. Kahta näköjään voi ja pitääkin tehdä rinnan, muuten menee hermo. Silti ei iske UFO-ilmiö, vaan molemmat tulevat valmiiksi kohtuuajassa.
Neuloosin rinnalla vaivaa toinen krooninen tauti, johon lääkettä ei saadakaan niin nopeasti ja helposti kuin kudinaddiktioon: koirakuume. Nykyinen elämäntilanne vaan ei ole koiranpidolle sopiva, kissat sen sijaan istuvat kuvioon paremmin. Mutta ehkä sitten joskus, kun pysytään paremmin aloillamme, hommataan joku kissankokoinen pikkukoirakin joukon jatkoksi. Ja kissankokoisella sitten tarkoitan semmoista Ilmarin kokoista, ei mitään yorkkia tai chihua. No, se on sitten sen ajan murhe se. Siihen asti pitää lainata naapurilta.
Mitäpä tässä muuta? Ensi viikolla käydään ehkä tuttujen kanssa vähän veneilemässä ja mato-ongella. Mustikkamettään pitäis mennä. Vanhoja koulupapereita jo siivosin pahvilaatikollisen jätepaperiin ja loputkin miljoonalaatikot pitäis käydä läpi. Kadonnut muistitikku löytyi pölynimurista ja sain vihdoin tilattua uudet rillit. Siinähän sitä jo onkin aikaansaannoksia ihan riittämiin.

Heinäkuun kunniaksi

Pitääköhän vähän päivittää taas ettei vallan kadonneeksi luulla...
Työleirikesä edistyy. Pakastin on sulatettu ja tänään olisi tarkoitus tunkea sinne mansikoita. Mikäli vanhat merkit pitää paikkansa, ekasta viiden kilon laatikosta ei kovin paljon kerkiä pakastimeen asti, vaan katoaa mystisesti matkalla. Ikkunoita en ole vieläkään pessyt, mutta ehtiihän sen vielä ennen syksyä.

Viikonloppuna oltiin Kemorassa naapureiden kanssa katsomassa RR-kisoja. Pitkästä aikaa sai lisätä vaatteita useammankin kerran päivän mittaan ja hanskatkin olis olleet ihan jees. Eipä tullut mieleen ottaa niitä mukaan.

Neuleosastolla menossa henkäyksen ohuesta merino-silkki-cashmir-langasta pitsihuivi. Mallissa olleet ensimmäiset kämmit selvitin kunnialla, kun kurkin kommentteja, mutta sitä en, että kaaviot olivatkin eri järjestyksessä eikä valmiista tulekaan samanlainen kuin kuvassa. Pöh. No, ei kerrota kenellekään.

Aivottomina välitöinä tuusasin vanhoista seiskaveikan jämistä pari pannulappua. Kas kun poikalapsi sai oman kämpän ja muuttaa kuun vaihteessa omilleen, niin pitäähän sillä nyt pannulaput olla! Kattiloita ei kyllä vielä ole, mutta ei haittaa.

Pihalla pionit kukkii, kasvihuoneessa saattais olla jo ensimmäinen kypsä tomaatti ja marjapuskat näyttävät siltä, että sieltä vois vaikka jotakin saadakin tänä kesänä. Omenapuut eivät edes kukkineet, kun pupu söi oksista kaikki kärjet ja naminamisilmut. No, omppuja varmaan saa muualtakin sitten aikanaan. Lipstikka muuten kasvaa älyttömän isoksi! Alkaa jo tuntua siltä, että se pitää hävittää, ennen kuin koko piha on lipstikan peitossa. Kuumaa vettä ja suolaa, kyllä sillä kuolee. Jättiputkikaan ei sitä käsittelyä kestä, kokeiltu on.
Miksi muuten oma-aloitteisten marjapensaiden pitää ruveta kasvamaan mahdollisimman älyttömissä paikoissa, kuten terassin rapun alla? Vattua pukkaa aina vaan lisää ja lisää.

Kiittelin muuten taas asemaani tavallisena riviopena, kun töistä oli tullut viestiä. Syksyn kaikki hommat oli suunniteltu ja valmiina kuutta jaksoa varten. Pääkallopaikalta olikin tullut sitten ihan kalkkiviivoilla ennen reksin lomia ukaasi, että eiku neljä jaksoa pitää olla. Eli kaikki uusiksi. Mulle nyt on ihan sama, opetanko kaikkea tasaisesti koko ajan vai jaksoittain keskitettynä, mutta siellä on parilla muulla lyhennetty työaika, eli hankalaksi menee. Ei yhtään tee mieli olla rehtorin pöksyissä juuri nyt. Mukavampaa vaan olla kotona lomalla, nukkua pitkään kuin pieni possu ja vääntää pitsihuiveja. Mallia näyttää oikosylvi:

Hengissä edelleen

Huh! Alkaa taas elämä voittaa. Ei tässä iässä enää kestä a)valvomista tai b)kovalla alustalla seisomista ja hytkymistä tuntikausia putkeen.
Sunnuntaina oltiin siis siipan kanssa Helsingissä Foo Fightersin konsertissa. Keli suosi, ehkä juuri siksi että oli kaikki sadevermeet matkassa. Ei tarvittu niistä mitään! Upea keikka, vaikka lämppärit olivatkin melko lailla sitä ihtiään, mutta eihän me niitä menty kuuntelemaan. Aika vinha tunne sitten yöllä lähteä niiden muiden 28000 ihmisen kanssa valumaan kohti keskustaa jalkapelillä, kun ensimmäiset pari kilometriä vain meni massan mukana näkemättä mihin on menossa. Senkin jälkeen väkeä riitti. En kyllä muista, milloin olisi jalkoihin koskenut yhtä paljon kuin matkalla autolle, joka askel oli silkkaa tuskaa. Pysähtyäkään ei uskaltanut, kun sitten olisi matkanteko loppunut siihen. No, nyt on huilattu ja nukuttu yksi vuorokausi ja elämä alkaa voittaa. Mitä nyt niska on kipiä, mutta se ei sitten taas johdu tuosta reissusta vaan neuloosista.

Arvatkaas, mitä naapurin pellolla kasvaa:

Rypsiähän siellä, ja tuoksu on päätä huumaava. Ei uskoisi, mutta kun tuota kukkamerta riittää molemmin puolin, niin kyllähän se tuoksuu.

Niskakipujen syyt ovat tässä

Ylempänä palmikkovillatakin tekele, etukappaleet tehty ja tuossa takakappaletta, sekä Nooran mekko alla. Oikeastaan tuo mekko oli se pahin niskantappaja, isoilla puikoilla ohutta lankaa. Isot puikot eivät oikein näytä sopivan meikäläisen anatomialle. Ohuilla tein kevättalvellakin lähes tauotta jotain, eikä yhtään sattunut. Nyt sattuu sitten senkin edestä ja jumissa ollaan!
Pihatirppoja on kotona enää sieponpesässä. Sielläkin näyttää olevan melko ahdasta. Varmaan pian alkavat tupsahdella pihamaalle sieltä. Toivottavasti ei naapurin kissa niitä vie. Meidän kissat pysyvät lasin toisella puolen tai narun päässä, niitä ei tarvitse pelätä.
Pannaanpas vielä pari kuvaa kukkapenkeistä. Tulikukka on joka kesä suurempi ja suurempi, mutta mikäs siinä, eikä päivänkakkaroitakaan voi ihmisellä olla liikaa.

Taas maanantai.

Maanantai on ja vettä sataa. Mulla on uusi hiiri ja nyt se jopa tottelee, toisin kuin pitkin lattioita lennellyt ja kolhiintunut vanha langallinen. Pitää vain muistaa sammuttaa se välillä, ettei patteri kulu hukkaan.
Viimeisimmistä tuotoksista on vihdoin kuviakin:

Nämä ovat niitä tiskirättejä

ja tämä on se pannulappu.

Kaikenlaisia rästihommia olis vaikka ja kuinka, mutta ehkä joskus kun iskee inspiraatio (ikkunanpesua - ei vois pestä kun sataa, tavaroiden roudaamista eteisestä vintille - ei jaksa nostaa ja kiivetä yhtaikaa - tarttee ukkelin apuun, ei oo kotona, ym.). Poijan kuontalo sentään tuli kerittyä, siitä on ollut puhetta jo muutama viikko. Pihatirpoille olisi pehmikettä nyt tarjolla, jos joku vielä tarvitsee.

Kissat ovat todistettavasti notkeita, eikä tämän kuvan jälkeen asiaa todellakaan tarvitse epäillä. Sylvia-neiti päätti taas kerran kieputtaa itsensä korkkiruuville.

Ensi viikonloppuna olis Juhannus ja sunnuntaina Foon keikka Kalasatamassa. Vesisadetta ovat katalat uhanneet koko jussiksi, toivottavasti edes sunnuntai-iltana olisi kuivaa. Likomärkänä pomppiessa saattaa tunnelma hieman latistua... On mulla kyllä sadetakki olemassa, mutta silti.

So many knits, so little time!

Ankara pakkoneuloosi vaivaa ja yhä pahenee, vaikka niska on jumissa jo valmiiksi. Sormia särkee, mutta pakko tehä! Pyhästi vannottu päätös tehdä vain yhtä kerrallaan on sekin pyörretty, kun kohtalaisen kimurantin pitsineuleen rinnalle oli pakko ottaa joku täysin aivoton rojekti. Huusholli on nyt sitten kahta tiskirättiä rikkaampi ja kohta mulla on uusi pannulappukin... Lankaa on laatikot täynnä ja ohjeita jonossa tsiljoona, kun vaan olis aikaa eikä paikat menis jumiin.

Keli onneksi viileni. Toisaalta ihan näin paljon ei olis tarvinnut: mittari näyttää ulkona enää 8,5 astetta plussaa. Vesi sen sijaan on enemmän kuin tervetullutta. Näillä vesimaksuilla ei kovasti kiinnosta ruikkia letkulla koko tonttia. Akvaarioiden vettä voi onneksi kierrättää, kun kuumalla pitää kuitenkin vaihtaa useammin fisuille raikasta vettä. Vanhan kakitun joutaa kanniskella puskille ja muille rehuille. Niitä riittää. Viime vuonna saatiin mm. kuningasajatus ja istutettiin tienvarteen ilmaisia tervaleppiä ja hyvin ovat kasvaneet, mitä nyt pari suurinta ovat helteessä ruskistuneet. Toivotaan että nyt tokenevat, kun on viileämpää ja vettä piisaa.
Päräkänpojat ovat jättäneet lapsuudenkotinsa ilmeisesti kaikissa naapuruston pöpeliköissä, sillä armoton ja tauoton säksätys on laannut lähes tyystin. Muutama töpöpeppuinen tenava on ihmetellyt nurmikolla madonmetsästyksen jaloja taitoja, mutta roskikselle uskaltaa taas mennä ilman suojavaatetusta.

Akvaariossa muuten alkaa vanhuus vaivata asujaimistoa. Muutama viikko sitten piikkisilmä oli heittänyt veivinsä ja eilen yksi dario. Johan ne olivat molemmat yli kymmenen vuotta vanhoja. Tetroja nyt tipahtelee tasaiseen tahtiin, ikähaitari on sen verran laaja. Seepraplekollakin alkaa jo olla ikää sen kymmenen vuotta kasassa. Jospa vielä joskus saisin sen vain perhoskirjoahvenille pyhitetyn altaan... Pikkuakvaariossakin on liikaa sakkia eikä isoon mahdu enempää. Kolmatta pyttyä ei tule, ei mahdu minnekään enää. Jonain kauniina päivänä sitten. Pitää vaan malttaa mielensä ja antaa kalojen huveta, eikä aina ostaa heti uusia kun pytty näyttää niin tyhjältä.

Saippuatehdaskin muuten pullautti kilon satsin toissapäivänä. Saippuoissa siitä lisää.

Nyt on lämmintä

Juu, lämmintä on vähän liiankin kanssa, mutta en valita. Talvella saa sitten taas palella. Tyynelle ei silti tainnut olla tarpeeksi lämmin, kun piti mennä akvaarion lampun päälle maate

Meidän piha on vallattu:

Kuvassa näkyvän räkättilapsosen ylihuolehtivat vanhemmat ovat perustaneet huushollinsa mun pyykkitelineen viereen. Tiistaina sain sitten pyykkejä keräillessäni oikein kunnon lastin niskaani ja osa pyykeistäkin meni saman tien takaisin koneeseen omien päällä olleiden vaatteiden kaveriksi. Toinen samanlainen sakki asustaa autokatoksen kulmalla, eli roskia viedessä saa myös varustautua sateenvarjolla, ellei halua pommeja päällensä. Nämä jälkimmäiset ovat nuorempia, tuo kuvan tirppa on pesueensa viimeinen pesässä kököttäjä.

Ilmari katseli keittiön ikkunasta pihalle koko aamupäivän ja paahtoi välillä massuaan auringossa. Pääsipä poika oikein pihallekin kävelylle kun ensin mallattiin valjaat nykymittoihin sopiviksi. Sylvikin kävi valjaissa terassilla. Ilmari, vanha konkari, kiersi koko talon! Sitten tuli kuuma ja piti lähteä sisälle. Räksät olivat aivan hermona ja yhden syöksynkin tekivät, mutta eivät sentään sontineet kissan päälle.
Ensimmäinen lomaviikko on kohta mennyt. Omituista, kun nyt olen saanut nukuttua heti, enkä vasta kahden viikon päästä kuten yleensä. Joku jännä juttu tässä on. Eipä silti, hyvä näin.

Jipiaijjee!

Jiihaa! nyt se alkoi - kesäloma! Keli on mitä mainioin. Pikku lopetushepulistressi jäi pihalle kakkaruohoja kitkiessä. Siinä vasta oivallinen tapa purkaa aggressioitaan. Hupi, terapia ja hyöty samassa paketissa.
Kasvihuoneessa kaikki hyvin. Liljat ovat muuttaneet jo pihalle. Aronia-aidassa villisti nuppuja. Pihakuusissa kaksi räkätinpesää. Pionit kaikki hengissä, kukkiakin on ehkä odotettavissa. Se kärhökin, jota jo kuolleeksi luulin, kasvaa hyvää vauhtia ruukussaan. Kello on jotain ja pihamaalla kaikki hyvin.

Kylmää, kylmää...

Hissun kissun hiljalleen etenee kevät. Lämmintä ei vaan piisaa. Lämpimiksi valmistui sentään iso huivi, josta kissuudetkin tykkää

Tuommoisen tekemiseen tuhraantui pari viikkoa. Suunnitteilla on toinen vähän pienempi juhlamalli helmineen kaikkineen. Tiskirättejä on valmistunut niitäkin pari lisää.

Pihalla kävi alkuviikosta halla nipistelemässä lehdenkärkiä. Rappuhortensia taisi kärsiä eniten, mutta mitään isoja vahinkoja ei tainnut sentään tulla, kun marjapuskatkaan eivät vielä olleet ehtineet aloittaa kukkimista. Yksi ruusupuska saattaa mennä uusiksi, näyttää niin hengettömältä. Mikähän sen tappoi? Molemmin puolin kasvaa samanlainen piikkikasa eikä niissä ole mitään vikaa. Ota noista selvää! Hengissä oli myös jalokärhö, jonka vahingossa kaivoin ylös. Nyt se on purkissa, jospa se siitä vielä tokeentuisi.

Pienempi malli, hengissä ja kukkii.

Saskatoon kukkii myös, luvassa "mustikoita" omasta puusta.

Lintubongausta

Pikaisesti viimeaikaiset havainnot:
Sunnuntaina pihassa - ja naapurinkin pihassa - iso parvi keltavästäräkkejä. Keittiön ikkunasta niitä ihailtiin, ihmiset ja kissat.
Samaisena iltana kurki piti pellolla mekkalaa hyvän tovin.
Eilen illalla kävin viemässä roskapussia ja jäin kuuntelemaan, mikä ääni metsästä kuuluu. Se oli käki! Niin se kesä lähestyy, vaikka mittari näyttää vain kahdeksaa astetta plussaa ja vettä sataa kaatamalla. Toisaalta vesi tulee ihan tarpeeseen. Paikat putsaantuu ja kasvu saa vauhtia.

Aamukammassa piikkejä 13.

Aamukampa?

Koulua jäljellä kolme viikkoa. Sekä itsellä että tenavilla. Koepinkka polttelee laukussa, punakynässä riittää mustetta vielä tähän rupeamaan. Sitten joutaa sekin naulaan hetkeksi. Elokuussa odottavatkin uudet kuviot ja uudet kujeet toisella työmaalla. Johan sitä yhdeksän vuotta hurahti tässä nykyisessä! Sutinaa on riittänyt niin, ettei tännekään kerkiä.

Tältä näyttää maisema nyt, toukokuun puolessa välissä. Syysvilja vihertää nätisti, puissa on jo niissäkin komeasti vihreää ja töyhtöhyyppä säestää kuovia tuolla pellolla. Mitä lie maajussi kylvänyt noihin vielä mustina odotteleviin peltoihinsa? Viime kesänä oli rypsiä. Nättiä, mutta tuoksu ei niitä miellyttävimpiä.

Ilmari on toipunut leikkauksestaan hyvin. Reipas poika poisti tikkinsäkin itse. Tai no, viimeiset lenkit jäivät mamman hoidettaviksi, mutta melkein. Tötteröä inhottavampaa kapistusta ei voi maailmassa olla. Nyt alkaa jo ruokakin maistua, kun siitä päästiin. Pitää vissiin hankkia leluja, joissa on höyheniä. Niiden perässä se ehkä jaksaisi temutakin hiukan enemmän. Tohtori-tädin mielestä kun pitäisi liikkua enemmän mutta syödä vähemmän. Meidän pullukka...

Käsitöitäkin on tullut tehtyä. twisted-sukat tulivat valmiiksi ja matkustivat äitienpäivälahjana anopille. Meikäläisen pattivarpaiden päälle ne pääsivät vain kuvausta varten.

Muuta ajankulua on ollut tiskirättitehtaalla. Olen tykästynyt noihin tiskikukkasiin. Omassa käytössä on jo kolme, neliskanttisten harjoitusviritelmien lisäksi. Yhden purin, kun lanka loppui kesken. Nämä ovat jemmassa joko omiin tarpeisiin tai lahjaksi

Kirjava on Novitan Puro Batikia ja sininen Bambua. Muut ovat bambua tai puhdasta puuvillaa. Pitää ehkä tehdä vielä jossain välissä kokomusta, missä ei soopa näy :) Hyvinhän ne koneessa peseentyvät, eipä silti. Eivätkä käytössä haise, niin kuin joku wettexi. Muuta puuhaa piisaa pitsihuivissa, jonka Sylvi veti pois puikolta, eli joka piti aloittaa melkein alusta uusiksi. Nyt olen muistanut pujotella elämänlangan säännöllisin välein, jos vaikka tapahtuu taas jotain hassua.

Puutarhaosastolla kävi vähän köpelösti. Pikku kasvihuoneen suojasta huolimatta kesäkurpitsan taimet paleltuivat, samoin mustasilmät. Kelloköynnökset näyttävät melko eksoottisilta, mutta katotaan nyt. Kärhö sinnittää kuistilla harson alla. Toinen jalokärhö, joka oli maassa talven, ei tainnut selvitä. Humalakin on ihan död. Sininen alppikärhö sen sijaan pukkaa lehtiä ja nuppuja tosissaan. Kuusien alla takapihalla ovat selvinneet myös siemenestä itte kasvatetut! Jes! Uusia siemeniä laitoin multiin ja japaninhumalat likoon. Huomenna purkkiin nekin. Pelakuu sentään on selvinnyt vaurioitta. Tulppaanit eivät onneksi pikkukylmää pelkää

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Vaiherikas viikko on taas takana...
Maanantaina kiikutettiin Ilmaria tohtoriin. Kivi jumissa virtsaputken suulla, kipuja ja muutenkin kökkö olo. tiistaina leikkaus ja lääkkeet plus ruokavalio lopuksi ikää. Onneksi ei sen enempää, vaikka rahaa paloi enemmän kuin laki sallii. Mamman kainalossa  on ollut hyvä nukkua, isi joutui kyllä muuttamaan yhden kerran soffalle nukkumaan, kun Sylvikin tunki joukkoon ;)
Nuorimmainen on ulkomailla, ensimmäistä kertaa poissa kotoa yhtä yötä pidempään. Paluukin vasta 18.5. ja äidin sydäntä rippii. Toivottavasti on edes kivaa.
Pihalla homma etenee. Krassit venähtäneet vartta jo liikaakin. Kanna pukkaa versoa. Clematis edelleen hengissä. Tiikerililjoja tuli postista lisää ja ruukutin ne, etteivät pilaannu. Pihalla yöllä pakkasta, vielä pitää odottaa vähän aikaa ennen kuin istutan maahan niitä. Ruusunjurakotkin tulivat postiin, joko niitä ilkiäis? Rounduppia kävin tarjoilemassa ohdakkeille ensimmäisen kierroksen. Vattu terassin portaan alta muutti multakasan reunaan, toivottavasti pysyy hengissä!
Huomenna on äitienpäivä ja ajajttelin viettää sen pihaa möyrien. Muut saavat tehdä ihan mitä huvittaa.

Aurinkoista Vappua!

Näin se vain kuukausi vaihtui. Ikkunasta katsottuna keli on mitä mainioin, mutta ei se sitten olekaan, kun pistää nokkansa ovesta pihalle. Kylmä ja tuulee. Pihaa voisi mennä haravoimaan, mutta ei kannata kun tuuli levittää kasat saman tien pitkin tanteretta. Pikku katselmus kasvutilanteeseen taitaa silti olla paikallaan.
Liiterin takana pönöttää nyt kasvihuone! Lidlistä ostettu putkirunkoinen muovihuonehan se vain on, mutta eiköhän tuo asiansa aja sitten kun sinne kelin puolesta jotakin voi viedä. Tomaattia meinasin, ostotaimista ja chilit saavat muuttaa sinne myös. Hamsterilaatikon asukit tulevat kohta ritilästä läpi, niillekin pitää laitella isompia astioita - jauheliharasiassa ei kasvualustaa liiemmälti ole. Lyhtykoisoista ei taida muutenkaan tulla mitään, mutta kelloköynnökset kasvavat oikein tomerasti. Keijunmekon siemenistä ei sitten ollut enää mihinkään, niistäkään, mutta ainahan meillä on krassit!
Yhdet sukat tuli taas valmiiksi ja pari tiskirättiä. Tässä isompaa rojektia haudutellessa...

Kevät!

Lämpömittari näyttää pariakymmentä ja terassikausi on avattu. Sekä kotona että kylillä. Lauantaina syötiin jo ulkona, korkattiin ajokausi ja rapsutettiin pihaa. Eilen jatkettiin samalla linjalla, tehtiin vain pitempi lenkki. Liepeelle mennessä pengertiellä oli kylmin paikka, jäistä vettä molemmin puolin, mutta muuten tarkeni hyvin.
Mistä ihmeestä kaikki ne kuivat lehdet ovat löytäneet tiensä talon taakse ja autokatokseen? Pupu-mokomat ovat herkutelleet omppujen lisäksi myös aronia-aidalla. Onneksi pahimmin syöty pätkä on kompostin takana pihan peränurkassa, eikä paraatipaikalla! Saskatoon on sen sijaan säästynyt terävien kampaiden hyökkäyksiltä ja pukkaa isoja silmuja. Raparperit nukkuvat vielä. Juhannusruusun alla näyttää tältä

Kevättä kaikille

Terassikausi on virallisesti avattu. Omalla terassilla, joka on ihanasti kallellaan, on grillattu, aurinkovarjo ruuvattu paikoilleen ja syöty kevään ensimmäinen sapuska. Krookuksia pilkottaa siellä ja täällä, harava otettu käyttöön ja skootteri koeajettu. Harleykin lähti käyntiin talven jäljiltä. Ei sitä tiijjä, vaikka vielä näillä pyhillä käytäisiin ajelemassakin. Aurinkolasit nimittäin jäi töihin  kaappiin ja ne vois käydä hakemassa aikansa kuluksi. tämmöinen vehe tallissa odottaa

Hui kun tuulee!

Ikkunasta katsoen olis muuten ihan kiva keli, mutta tuulee aivan tolkuttomasti! Kävin pihasta keräämässä talteen valkoisen pressun, mistä lie tullut. Saattaa jopa olla omakin, jostain talvijemmasta siihen lennähtänyt nyt, kun ei lumi enää pidä paikoillaan. Ovelta kun katsoo, maisema näyttää nykyään tältä:

Kukkapenkit näyttävät vielä melekosen surkeilta, mutta jotain elonmerkkiä sentään näkyy

Loput tulppaanit kaivoin paikkaan, jonka tarkkaa sijaintia en nyt jaksa muistaa. Löytyvät sitten kun alkavat kukkia. Krookuksiakin on jo näkösällä siellä sun täällä, pionit ovat hengissä ja alppiruusu peitelty liialta paisteelta. Nyt vasta, kun tähän asti siinä on ollut paksusti lunta päällä... Timjami on sekin näköjään selvinnyt talvesta ihan omin neuvoin karviaispuskan juuressa, samoin kuin terassin rapun alta kasvava vattupensaan roippana. Oikein kaupasta ostetut eivät sen sijaan näytä viihtyvän, vaikka mitä tekis. Myyrätuhoja ei näy, kiitos naapurissa jo kaksi kesää asustelleen pöllöperheen. Rusakko sen sijaan on käynyt trimmaamassa omenapuista verkon yli ulottuneet oksat. Siinähän sitä on ollut mukava hangella istua ja rouskuttaa ompunoksia... Autotallin nurkalla kukki jo melkein musta pikkuinen orvokki.
Sisäviljelykset ovat nekin hyvällä mallilla. Tässä habanero-satoa

Viime kesänä eivät vielä ehtineet chilejä tuottaa, mutta talven mittaan kypsyneistä on jo uuttakin sukupolvea kasvamassa. Oven takana nuo on pidettävä, ettei yksi pöhlöpuutarhuri pääse niitä maistelemaan. Habanero kun ei oikein kissan massulle sovi.

Eilen meidän keittiöön ilmestyi uusi lattia. Aamulla lähdettiin kauppaan ja illalla oli laminaatti paikoillaan. Asentaja kyllä ylitti rajansa ja on nyt niin kipiä, ettei kävelemään kykene. Koko päivän jalkakyykkysarja ei tehnyt oikein hyvää, noin kylmiltään. No, lattia sentään on vallan erinomainen. Mitä nyt listoja odotellaan, kunnes asennusmies toipuu. Muiden ei kannata mennä sörkkimään, joutuu vielä tekemään uusiksi. Siihen asti harrastetaan lepoa ja lämpöhoitoa. Muutkin kuin ihmiset.

Perjantai on harmaa

... mutta ei se haittaa. Ulkona "haisee" jo keväälle, vaikka se saakin nenän vuotamaan ikävästi. Onneksi siihenkin on lääkkeet keksitty.
Alkuviikosta bongasin ensimmäiset joutsenet. Kuusi lintua lensi melkein kotinurkilla kohti koillista. Työkaveri arveli niiden olevan samat kuusi, joita oli seurannut vähän etelämpänä päivää aikaisemmin. Paljon mahdollista. Tänään aamulla sitten kilometrin päässä pihasta pariskunta harrasti matalalentoa pellon yllä. Ei oo meitin kotijärvi vielä auki, vaikkei siitä paljon puutukaan. Hetken ja noin viiden kilsan päässä näin vielä yhden yksinäisen joutsenen. Lähipelloilla on vielä sen verran ehyt lumipeite, ettei hyyppiä näy, mutta pian nekin tulevat.
Keväisistä tunnelmista huolimatta sukkarojekti jatkuu. Yksistä punaisista ei tullut kuvaa, mutta nämä kerkesin filmata ennen kuin muuttivat tyttären kaappiin

Nyt on tekeillä poijalle ohuemmat kesäkäyttöön (villasukkamies kesät talvet) ja sitten liuta ah, niin ihania malleja kirjasta Knit.Sock.Love http://www.cookiea.com/shop/knit-sock-love/ Kaikkeen sitä ihminen höpsähtää...
Taimille kuuluu hyvää, kasvavat minkä jaksavat purkeissansa. Lyhtykoiso näyttää olevan hidas itämään. Keijunmekkopurkkikin on vielä unessa. Jos ei siihen kohta ala nousta mitään vihreää, vaihdetaan merkkiä. Vanhoja siemeniähän nuo jo olivatkin. Harmi vain, Biltemasta olivat minikasvihuoneet loppuneet. Semmoisen tarvitsisin ihan välttämättä. Kissujen kanssa ikkunalautaviljely ei toimi ;)