sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Syyskuuta pukkaa

Syksy tulee ihan selvästi. Koivujen värisävy kanttaa päivä päivältä enemmän keltaiseen ja irtolehtiä leijuu nurmikolle. Nurtsiakaan ei tarvitse enää leikata yhtä usein, mikä on ihan hyvä homma, sillä se on aina märkä. Kasvihuoneen saa kohta panna kasaan, kun viimeisetkin tuotokset on kerätty talteen. Kurpitsat ämpärissä oli jokseenkin huono idea, ensikesänä kompostin päälle sitten taas. Sato oli vaatimaton mutta niukka ja poissa silmistä pihaa kaunistamasta. Näitä on vielä lisääkin
Käsittelyyn on kyllä varattava hanskat. Tämän satsin pilkoin ilman enkä sitä kyllä enää ikinä tee toiste!
Takapihalta löytyi tämmöisiä
Kyllä ne ryöpättynä ja paistettuna söi, parempiakin olen kyllä saanut. Mutta eipä tarvinnut kauaksi mennä sienimetsään!

Meikäläinen kun ei kovasti noita viljatuotteita käytä, piti pari kesää sitten keksiä käyttöä kulahtaneelle kakkuvuoalle. Viime kesänä siinä kasvoi kuukausimansikkaa (josta sivumennen sanoen kävin vielä toissailtana napsimassa marjoja), nyt jotain muuta. Mitähän sitä ensi kesälle keksis? Kastelusta on huolehdittava ja apulantaakin pitää muistaa antaa, mutta muuten ihan näpsäkkä vekotin on tämä
Nettituttavan kanssa harrastimme perennavaihtoa perjantaina. Minä sain ukonhattua ja tomaatinsiemeniä ensi kevään kylvöihin, nätin koristeen ja kiinanruusun. Kiinanruusu odottaa kodinhoitohuoneessa lopullista sijoituspaikkaa, kun kissimyksillä on paha tapa teurastaa kaikki kukat, mihin yltävät. Tuttava sai kuunliljaa, tummanpunaista angervoa, syysleimua ja chilintaimia maistiaisen kera. Omat vanhat viherkasvitkin muuttivat jo sisätiloihin kylmää pakoon. Yöllä saattaa näillä nurkilla hallapeikko iskeä. Jukkapalmua on tietenkin jo maistettu ja sen perään oksennettu pitkin lattioita... Kliivia on kasvanut hurjasti. Noinkohan se jo ensi keväänä kukkis?

Käsityörintamalla on hiljaisempaa. Tavoistani poiketen olen saanut alkuun mutta en loppuun usiamman työn. Flip Flopista teen vessaan Harrikkaväristä mattoa. On vaan niin kökköä lankaa, ettei huvita tehdä siitä mitään. Poiskaan ei raaski heittää, ja osan sain lahjaksi, niin kai se on tehtävä joskus loppuun asti. Mansikkahuivi on ollut jo käytössäkin, pienihän siitä tuli, mutta ihan ok. Tänään jos onnistuisin tilaamaan uutta lankaa, niin teen toisen isomman. Lasinalusia teen kun sattuu huvittamaan, yksi tulee onneksi aina kertaistumalla valmiiksi. Sukkaosastolla menossa Flower Power
Puseroakin haaveilin, mutta kiitos Novitan lankojen laadun, hyvä alku meni purkuun ja odottaa lankaa parempaa. Harmi vaan, kun sitä nättiä ompunvihreää on nyt varastossa yllin kyllin, mutta käyttökohteita puuttuu... Perus-aivotontelkkusukkatehdas kai nielee sen yli puoli kiloa, mitä sitä on ostettuna. Pyh.

Töissä alkaa pikkuhiljaa rutiini palailla päähän. Teknisten ongelmien kanssa joutuu silti tappelemaan enemmän kuin laki sallii ja päällekkäiset luokkavaraukset aiheuttavat päänvaivaa monelle muullekin. Kaipa se siitä joskus sutviintuu, sekin.

Eilen muuten pihaan ilmaantui yksinäinen, väsyneen näköinen sorsa. Ei se haavakoltakaan näyttänyt, käveli normaalisti, mutta ei yrittänyt lentoon. Illan pimetessä yöksi se oli edelleen marjapuskan alla nukkumassa. Tänään aamulla sitä ei enää näkynyt. Toivottavasti oli lepo tehnyt asiansa ja lintu jaksanut lentää järvelle, eikä ollut kohdannut kohtaloaan paikallisten saalistajien kynsissä. Kissoja, kettu, pöllö ainakin nurkilla kulkee. Höyheniä ei näy, joten toivotaan parasta.
Sylvilläkin on jo syksy ja päikkäreille tarvitaan peitto. Muuten palelee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti