Katinpenteleet


Vakiokokoonpano:
Huushollissa majailee tällä hetkellä viisi kissaa, kolme maatiaista ja kaksi cornish rexiä. Viimeisimmän tulokkaan toilaukset omalla sivulla, pertin palstalla. Yksi maatiaisista, Irma, muutti elokuun alusta 2011 omaan kämppään ja otti mukaansa henkilökunnaksi Pojan. Pihalla turpeen alla kolme vanhaa ystävää lisää. Vuosien mittaan noita on kerennyt olla ja mennä jo muutamia, onneksi niukka tusina ihan elävinä ja pulskina pentusinakin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, kun viistoista kiloa kissanlihaa parkkeeraa painimaan akvaarion katolle!


Onneksi vähän tukevampiakin löhöilypaikkoja löytyy, esim. uunin päällä:


14.3.
Herätyskelloahan meillä ei tarvita, kun katsomattakin tietää, että kello on viisi kun verhoista kuuluu ritinää (Terttu kuusi kiloa roikkuu karteekissa) ja Sylvi seisoo naamalla. Mutta eihän tuolle voi olla vihainen, eihän? Ainakaan kauan

29.3.
Tätä tyttöä ei kylmä keli vaivaa, eikä turha jäykkyys:

Jos viiksistä pidettäisiin kisa, meillä olisi siinä lajissa lyömätön kunkku, Ilmari. Tytär kerää pudokkaita oasis-sienenpalaseen ja niitä on kertynyt sinnekin melkoinen nippu. Alkuperäisellä paikallaan ovat kyllä parhaimmillaan! Batmaniksikin tuolla naamalla voisi ryhtyä, mutta siihen Immu on ihan liian leppoisa kaveri.
Kumman ketterästi sitä kumminkin tuollainen iso mötikkä kiipeää vaikkapa kirjahyllyyn
 tai survoo itsensä pikkuiseen 20x30cm koppaan
Tietokonekissa Terttu on nörtin paras kaveri. Isännän näyttötyötäkin se nousi tunnollisesti tekemään kesken makeitten unien, kun kuuli koneen käynnistyvän myöhään illalla. Sitäpaitsi Tepa tykkää telkkarista. Parhaita ohjelmia ovat Formulat, motskarikisat, jalkapallo ja jääkiekko. Mikähän lie vanha sotaleffa lentotaisteluineen sai sen hiljan aivan hullaannuksiin. Telkku on toistaiseksi kestänyt sen harrastukset.
Tertulla ei ole kehruuääntä ollenkaan, se vain pihisee ja puhisee. Jos painaa korvan sen kylkeen, voi kuulla pärinää, ei muuten. Hellyyttä Tepa osoittaa taputtelemalla tassulla sylissäpitäjää poskeen. Pusutteluakin se harrastaa, mutta pusut menevät yleensä puremisen puolelle. Isiäkin purraan ensin parrasta ja sitten molemmista korvista, vuorotellen. Ja lujaa.


Tyyne on kotoisin Sauvosta, norski-äidin ja naapurin kollin kohtaamisen jalo tulos. Neiti oli varsinainen pissis ja prinsessa, kunnes kesällä 2010 sairasteli käytännössä koko kesän ja joutui alistumaan välistä ikäviinkin hoitotoimenpiteisiin useamman kerran päivässä. Siinä ruljanssissa Tyynestä tuli mussukka, vaikka prinsessa se kyllä vieläkin on. Ilkeän sisarpuolen sivupersoona vain katosi jonnekin. Äitinsä pitkää karvaa Tyyne ei perinyt mahanaluskarvoja lukuunottamatta, norskin ylvään rungon se sen sijaan kyllä sai. Sana LINTU! saa Tynskän ryntäämään ikkunaan ja räkimään mokomille lentäville kakkiaisille välittömästi.

Viides asukki meillä oli löytökissa Irma, joka helmikuusta 2011 asusteli pojan huoneessa, pari ensimmäistä viikkoa työpöydän sokkelissa. Tuli Syltyn kanssa vähän reviirikiistaa. Metrin päähän ovesta uskalsi tulla, mutta sitten juostiin taas takaisin. Arka mikä arka. Harmi, sylissäpitäjiä kyllä olisi vaikka ja kuinka, mutta kun ei uskalla. No, Irma asui omassa huoneessaan sitten. Siellä oli oma ruokatarjoilu ja muut fasiliteetit ja seuraakin, kun tuo juniori vielä asui kotona. Yllä olevassa kuvassa Irma on vielä ihan pieni. Seuraavassa vähän isompi. Immun kanssa niillä synkkasi heti, vaikka muille piti sylkeä ja rähistä vielä pitkään. Elokuun alusta Irmalla onkin ollut vallan oma yksiö, kun poika muutti pois äidin helmoista ja otti Irmelin mukaansa. Nyt on rauha maassa, kukaan ei kiusaa. Kissaseuraa vaan ei tytöllä enää ole. 
Sylvin kuvia - Korkkiruuvisylvi ja Oikosylvi:
27.2.
Sylville kävi viikko sitten vahinko. Tyynen kanssa ravasivat ympäri kämppää ja siinä tiimellyksessä Tyynen tassu pläjähti Sylvin naamaan. Kuului kova huuto, Sylvi ampasi takan päälle ja jäi sinne istumaan. Kun menimme katsomaan, mitä tapahtui, valui Syltyn silmästä verta ja kyynelnestettä aivan solkenaan ja silmä pysyi visusti kiinni. Hirvittävällä hädällä soittamaan eläinlääkäriä. Tottakai kello oli 16.05 eli päivystyskeikaksi meni. Lähin päivystävä vain oli sadan kilometrin päässä Karstulassa... Kissa kyytiin ja autolla kökkökelissä täyttä päätä tien päälle. Sylvi kiljui kurkku suorana koko matkan ja ryskäsi kuljetuskassissa niin, että siitä sai pitää tosissaan kiinni. Perillä onneksi selvisi, ettei silmä ollut puhki, luomessa vain haava ja sarveiskalvossa raapu. Tötterö päähän, tippoja silmään ja viikon hoidon jälkeen kaikki on taas entisellään. Paitsi Sylvin ja Tyynen kaveruus... Tytöille tuli ryppy rakkauteen, ei olla enää bestiksiä niin kuin ennen ja maata kasassa takan edessä.
Onneksi ei käynyt sen pahemmin ja Sylvikin ottaa taas rennosti kun pääsi inhottavasta tötteröstään eroon.