Pertti, entinen Vertti ja viralliselta nimeltään Jokikatin Purpureosignata, merkkiä Cornish Rex ja väriltään punainen eli d, muutti meille 15.12. 2011. Kuukauden koeajasta oli alunperin sovittu, mutta ei siinä mennyt kuin muutama päivä todeta, että meillehän se Pertsa jää.
Heti boksista päästyään kalju ja kauhian nälkäinen kollinpötkö asettui taloksi välittömästi, muulla katraalla kesti hieman pitempään...
Ilmari kävi nuuskimassa tulokkaan molemmista päistä, nuolaisi naamasta ja toivotti tervetulleeksi. Tepa ja Tyyne katselivat pari päivää vähän kauempaa. Sylville Pertin tulo olikin isompi järkytys. Harvoin on tässä huushollissa kuultu sellaista kiukku-ulinaa ja sähinää! No, parin päivän päästä sekin kyllä tasaantui eikä enää tarvinnut harrastaa mitään eristystoimia. Mamman vieressä sentään jo mahtuvat molemmat nukkumaan, ainakin niin, että siinä on kinttu välissä, mutta ylimpiä ystävyksiä eivät vieläkään ole.
Jos Sylvi oli pienenä Miss Syömishäiriö (=ihmisten ruokarauha oli mennyttä :) ) on Pertsa siinä suhteessa syömishäiriö potenssiin sata. Tai no, laantumaan päinhän se jo on, mutta alkuun meni kaikki. Joululimppukin muovipusseineen päivineen, varsinaisesta kissanruuasta puhumattakaan. Kipot oli pantava piiloon, ettei poika syö itseään halki. Nyt saa jo olla perusraksukuppi lattialla kaikessa rauhassa, eikä tarvitse varoa halkeavaa kissaa. Märkää ruokaa ei voi antaa kuin vähän, maha menee heti kuralle, eikä sitä hajua sitten kyllä kestä kukaan! Mistä lie johtuu, sapuskoista, sapuskan määrästä vai parista biotiininapista, mutta sen karva on kasvanut täällä ollessa eli viikossaaivan kohisten! Pikku B-vitamiinilisällä on kissan korvistakin kadonnut musta vaikku kokonaan. Kiitos vaan taas kerran Senjalle hyvästä vinkistä!
Hassua on se, että Pertsa on Sylviä puoli vuotta vanhempi, mutta käyttäytyy samalla tavalla kuin Sylvi alle vuoden ikäisenä! Hirveää hömpötystä sata lasissa ja sitten uunin pankolle taas nukkumaan. Vähintään kerran päivässä juostaan talon päästä päähän ihan silkkaa juoksemisen riemua niin lujaa kuin vain tuommoinen kissa pääsee. Ensin se ei meinannut osata kiivetä mihinkään, nyt se on jo taitava poika ja hyppii ketterästi ihan mihin vaan.
Siinäpä meille tuli semmoinen joulupaketti, että ei paremmasta väliä!
22.1.2012
Oonko vähän isin vauva, oonko?
Käsityöapua tarjolla:
Kuratautikin on nyt selätetty (kopkop, koputtaa maalaamatonta puuta) ja elämä jatkuu niin normaalina kuin se kahden cornishin huushollissa voi jatkua...
27.2.
Ei olisi vielä pitänyt nuolaista: kuratautia jatkui vielä hyvän aikaa ja vasta nyt Pertin maha on ollut kissalle normaalissa kunnossa noin viikon. Kalaa se ei saa ollenkaan, perusruoka on broileri-kalkkunamureke eläinkaupan jauhiksesta ja kaupan valmis kissanruoka, jossa ei ole kalaa. Lisäksi Impun pissivaivanappuloita pieniä määriä.
Muuten poika on kotiutunut paremmin kuin hyvin. Viikonloppuna oli tupa täynnä vieraita, eivätkä ne kekkerit ihan hiljaisetkaan olleet, mutta Pertti seurusteli sujuvasti kaikkien kanssa ja parkkeerasi lopen yhden vieraan syliin sohvalle. Ruokansa Herra Berthold syö koko porukan hitaimmin, nautiskellen muru kerrallaan omalla paikallaan tiskipöydällä. Tottakai herkkuja pitää vähän käydä kärkkymässä ihmisten lautasilta, mutta kyllä täällä jo saa syödä ihan rauhassa. Pikkuisen röllynpoikasenkin se on tainnut kehitellä, mutta pääasia tässä vaiheessa on se, että massu on kunnossa ja kissu voi hyvin. Kauneusvirheistä hössötetään sitten ihan erikseen.
Syliin Pertin pitää päästä säännöllisesti. Mikäs sen ihanampaa, kuin vaeltaa sohvalla sylistä toiseen kun ihmiset röhnöttävät siinä telkkua töllöttämässä! Kissoista ei oikein vielä sitä kasassanukkumiskaveria ole löytynyt, mutta satunnaista naamanpesua on jo tarjolla ja ravituskavereita kyllä riittää. Mikäs siinä on kissin elellä!
Soffalla kutimenvahtina.
Tyyne valvoo ruokailua.
Uunin päällä nokosilla.
Perttipatsas pöydällä.
8.3.2012Vihdoinkin Pertsalla on nukkukaveri! Tyynen kanssa päivänokosilla soffalla:
31.3.2012
Lisää kaverikuvia:
ja tietty se kaikkein paras kaveri on Isi
Ja Perttikö ei mukamas tykkää olla yhtään sylissä... Tässä yhtenä päivänäkin oli kökkinyt reilun tunnin yhteen pötköön. Sitten vasta lähti pois, kun mamma ja ruokakassi tulivat töistä kotiin.
