Hui kun tuulee!

Ikkunasta katsoen olis muuten ihan kiva keli, mutta tuulee aivan tolkuttomasti! Kävin pihasta keräämässä talteen valkoisen pressun, mistä lie tullut. Saattaa jopa olla omakin, jostain talvijemmasta siihen lennähtänyt nyt, kun ei lumi enää pidä paikoillaan. Ovelta kun katsoo, maisema näyttää nykyään tältä:

Kukkapenkit näyttävät vielä melekosen surkeilta, mutta jotain elonmerkkiä sentään näkyy

Loput tulppaanit kaivoin paikkaan, jonka tarkkaa sijaintia en nyt jaksa muistaa. Löytyvät sitten kun alkavat kukkia. Krookuksiakin on jo näkösällä siellä sun täällä, pionit ovat hengissä ja alppiruusu peitelty liialta paisteelta. Nyt vasta, kun tähän asti siinä on ollut paksusti lunta päällä... Timjami on sekin näköjään selvinnyt talvesta ihan omin neuvoin karviaispuskan juuressa, samoin kuin terassin rapun alta kasvava vattupensaan roippana. Oikein kaupasta ostetut eivät sen sijaan näytä viihtyvän, vaikka mitä tekis. Myyrätuhoja ei näy, kiitos naapurissa jo kaksi kesää asustelleen pöllöperheen. Rusakko sen sijaan on käynyt trimmaamassa omenapuista verkon yli ulottuneet oksat. Siinähän sitä on ollut mukava hangella istua ja rouskuttaa ompunoksia... Autotallin nurkalla kukki jo melkein musta pikkuinen orvokki.
Sisäviljelykset ovat nekin hyvällä mallilla. Tässä habanero-satoa

Viime kesänä eivät vielä ehtineet chilejä tuottaa, mutta talven mittaan kypsyneistä on jo uuttakin sukupolvea kasvamassa. Oven takana nuo on pidettävä, ettei yksi pöhlöpuutarhuri pääse niitä maistelemaan. Habanero kun ei oikein kissan massulle sovi.

Eilen meidän keittiöön ilmestyi uusi lattia. Aamulla lähdettiin kauppaan ja illalla oli laminaatti paikoillaan. Asentaja kyllä ylitti rajansa ja on nyt niin kipiä, ettei kävelemään kykene. Koko päivän jalkakyykkysarja ei tehnyt oikein hyvää, noin kylmiltään. No, lattia sentään on vallan erinomainen. Mitä nyt listoja odotellaan, kunnes asennusmies toipuu. Muiden ei kannata mennä sörkkimään, joutuu vielä tekemään uusiksi. Siihen asti harrastetaan lepoa ja lämpöhoitoa. Muutkin kuin ihmiset.