Kesää pukkaa, vihdoinkin

Syksyistä tavaraa

Pakkanen kävi aikaisin

Kesän aikana hankittu värttinä ja kehräämisen alkeet tuottivat lämmikettä viileyteen

Pakkanen maalaa kauniita värejä

Mahdottoman vilkasta, tämä bloggaaminen... Hyvä kun kerta vuoteen jotakin muistaa päivittää.
Kaloja ei ole enää yhtään, kissoja entiset kuusi. Paitsi silloin kun jälkikasvu on käymässä. Sitten niitä on kahdeksan.
Paavosta on kehittynyt komea kissa, vastaanmäkättäjä, appelsiininsyöjä, jolla on aina nälkä. Pertin pikkuveli ja paras kaveri.

Pihalla kävi jo pari viikkoa sitten pakkanen. Muutenkin on syksyä ilmassa.

Hengissä ollaan.

Paljon on vettä virrannut Tourujoessa sitten viimeisimmän kirjoituksen. Kun ei vaan jaksa päivittää. Tässä se näkyy ihmisen epäsosiaalisuus ja vanhanaikaisuus. Some ei ole elämä, blogilla ei tienaa, ihmiset ovat kaukana ja tavoittamattomissa. Taviksen uskontunnustus.

Kissoja on huusholliin tullut lisää, 15.11.2014 syntynyt Paavo, itämainen musta lyhytkarva. Paperiton rupusakkilainen. Akvaariorintamalla vähennystä, kun isompi allas päätti ratketa kulmasta ja muutti muualle gerbiiliterraarioksi.

Youtuben syövereistä löytyy dokumenttia hakusanalla Pertti the cat. Enjoy!

Uutta vuotta putkeen

Eihän tästä bloggaamisesta tuu mittään... Jotenkin ja jostain syystä syksy ja alkutalvi olivat niin uuvuttavia, etten jaksanut tehdä yhtään mitään ylimääräistä. Ainakaan mitään aivotoimintaa vaativaa. Töitä enemmän kuin laki sallii ja muutenkin väsytti. Ja väsyttää kyllä edelleen. Vuorotyöläisen muijjalla tuppaa menemään vuorokausirytmi siihen malliin, ettei se kumminkaan sovi omiin työ- ja lepoaikoihin sitten mitenkään päin. Kissatkin pirulaiset muistavat ajaa henkilökunnan ylös petistä säntillisesti niinäkin aamuina, kun saisin nukkua edes vähän pidempään. No, eiköhän tämä tästä.Valoa kohti mennään kuitenkin.

Tässä on muuten se vauvanpeitto

Käyttäjäkin on jo viettänyt ensimmäisen Joulunsa :)

Mitäs muuta? Jotain on tullut väkerrettyä ihan vaan mielenterveyden säilyttämiseksi:

 Tyttärelle reumalangasta hanskat

Ittelle lapaset. Ruskea lanka on omin pikku kätösin kahvilla värjättyä lankaa. Ihan hyvät tuli!

Tämmöisiä sukkiakin tuusasin kolmet putkeen. Kahdet pinkit ja yhdet vadelmanpunaiset. Sainpahan tuon vanhan pinkin langan pois.

Kissitkin ovat tehneet taas parhaansa, jotta elämä ei kävisi ykstoikkoseksi.

 Tyynen mielestä mamman uusi huivi oli vallan mukava ja se piti heti testata. Omaa värjäystä tämäkin.

 Mamman vaatekaappi on tietysti juuri oikea paikka isoille ja pienille kissuille.

Mutta soffalla vilttiin kääriytyneenä on sittenkin pienen Pertin kaikkein paras vetää hirsiä.

Voi herran tähären...

Onpas aikaa mennyt taas.

On vissiin ollut sen verran hektistä - tai laiskan plötkeää - että tännekään ole kerennyt mitään päivittämään.

Sylvi oli sitä mieltä, ettei takan edessä tarkene ilman vilttiä:

Pihahommia tuli tehtyä sen verran, että viimeinen ruohonleikkuu meni kohtalaisen kalkkiviivoille ja ruohonleikkuritkin siirtyivät autotalliin talvisäilöön vasta eilen. Näyttivät niin surkeilta siellä hangessa seistesään, että ei hennonnut enää jättää seinustalle. Kaasugrilli muutti samalla reissulla liiteriin terassilta, mutta aurinkovarjo vielä toiveikkaasti jäi ;)

Alppikärhön siemeniä on ruukutettuna kolmeen paikkaan pakkaskäsittelyyn eli multaa purkkiin, siemeniä purkkiin ja jätetään koko roska ulos koko talveksi. Keväällä sitten itävät jos itävät. Ainakin viimeksi tuli taimia enemmän kuin kotitarpeiksi. Katsotaan sitten keväällä. Ruukussa samaten odottelemassa liljan itusilmuja, kylvin ne jo kesällä ja jätin kukkapenkkiin. Köynnösruusut ovat kasvaneet kovasti, toivottavasti eivät talvella palellu. Kuistivatukkokin voi hyvin, annoin sen vaan olla. Polttopuita on ainakin kahdeksi talveksi, liiteri ääriään myöten täynnä ja autokatos kaupan päälle. Miten niin autotalliin pitäisi mahtua auto, tai edes autokatokseen? Varsinkin kun vanhemmasta autosta jäätyi käsijarru kiinni niin, ettei aamulla kumpikaan takapyörä pyörinyt yhtään. Pakkasta kahdeksan astetta ja lunta maassa silleen tarpeeksi.

Neulomusrintamalla tapahtunutta: villatakki, sukkia, peitto työkaverin vauvalle (joka ei vielä ole edes syntynyt) ja kämmekkäitä mukaville ihmisille joulu- ym lahjoiksi. Just nyt on puikoilla uudelleen syntynyt, eli pusero, joka meni alun tein vähän pieleen, pesussa lopullisesti vintalleen ja sittenhän se meni purkuun. Nyt tehdään suht koht samaa mallia uusiksi, vähän tuunaten. Uskonpuute meinaa iskeä, mutta tehdään nyt. Lankaa on, siitä ei ole onneksi huolta.

Pikku-Ilmari pyykkikopassa. Meillä siis OLI puhtaita pyyhkeitä.

Kissujen tempauksia: Pertti oppi polkemaan kesällä ja on tooooodella ahkera hieroja nykyään. Poika osaa myös avata oven kahvasta. Sylvi pitää tarkkaan huolen, ettei huushollissa hommat mene väärin. Tuossa yhtenä iltana se piti hirviän marmatuksen olkkarissa. Marmatti koko matkan työhuoneeseen eli peräkammariin. Haki mamman mukanaan takaisin olkkariin, märmätti koko ajan. Takkaa piti möyhiä ja isi nukkui soffalla...  Parin päivän päästä märmätti taas, ihmiset olivat nousseet Aivan Liian Aikaisin ja Sylvi halusi takaisin sänkyyn nukkumaan. Pölynimurointi aiheuttaa yleensä samanlaisen kitinän, joten asialla se tyttö oli.

Saippuaakin tein taas. Laventelilla hajustettua, kookosta, kaakaota, mangovoita, aprikoosinsiementä, mantelia ja risiiniä. Vähän sinistä väriä. Testataan kunhan kypsyy.

Töihintöihintöihin...

Loma on nyt lusittu ja töitä pitäisi painaa sata lasissa. Lieviä käynnistysvaikeuksia on kuitenkin havaittavissa. Blogiin kirjoittamista kun ei taideta työnteoksi laskea, ainakaan kun Himskatin Akasta on kyse.

Käy hiukan kateeksi Sylviä, tätä tekisin mielelläni itsekin vähän myöhempään kuin aamukuuteen, jos se vain muuten passaisi:

Huushollissa on oudon tyhjää nyt, kun tytärkin muutti kotoa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja vei kaikki tavaransa mennessään. Autio huone kaikuu omituisesti. Kaikumisesta osaavat sentään nauttia perheen karvaiset lapset, jotka käyvät siellä testaamassa äänivalikoimaansa ja pelaamassa palloa. Miten voikin yhdestä pienestä kovasta pallosta lähteä niin mojova ääni?

Mistähän johtuu sekin, että lomalla satoi, oli kylmää ja satoi vielä vähän lisää niin, että terassillakin laatikkokukat mätänivät sijoilleen, mutta annas olla kun töihin piti lähteä, niin johan tuli paistetta ja hellettä. Epistä, sanoisivat nuoremmat sukupolvet.

Alkanut työrupeama haittaa harrastuksiakin, mokoma. Enää ei voi aamukahvit juotuaan plösähtää sohvalle kutimen kanssa. Eihän niitä keskeneräisiä olekaan kuin - hetkinen - peitto ja kahdet sukat. Alpakkajakku valmistui jo, kuvia ei vielä ole. Hamekin on jo kaapissa odottelemassa pakkaskelejä. Paksu villaverme ei ihan näillä lämpölukemilla ole mukava. Tältä se kumminkin näyttää:

Lankana Novitan Puro Juolukka ja vyötärökanttiin seiskaveikkaa, joka kestää kuminauhaa paremmin kuin tuo toinen. Kaikenlaisia suunnitelmia kyllä on vaikka miten monta, langatkin hankittuna ja värit valittuna. Aika vain loppuu vuorokausista kesken. Ikkunatkin vielä pesemättä (nolo).

Pihaosastolla ei ole tapahtunut mitään järisyttävää. Kaneliomenassa on yksi orpo raakile. Mustia viinimarjoja tuli noin ämpärillinen ja hyviä olivat. Karviaiset roikkuvat vielä pensaissa, niitä ei monta ole (marjoja eikä pensaitakaan), punaisia viinimarjoja pari-kolme litraa kertyi pakkaseen. Köynnösruusut ovat kasvaneet pituutta, paitsi se yksi, joka päätti kukkia jo tänä kesänä. Loppuunmyynneistä tarttui mukaan vielä yksi köynnösruusu, mutta sen talvenkestosta ei ole mitään hajua. No, ei se kyllä maksanutkaan kuin vajaat neljä euroa, eli tappio ei sitten ole karvas jos se paleltuu.

Ikkunasta kun katsoo, niin joissakin koivuissa on jo kovasti keltaista. Syksyksi alkaa jo kääntyä tämäkin kesä. Sitä odotellessa...