Hengissä edelleen

Huh! Alkaa taas elämä voittaa. Ei tässä iässä enää kestä a)valvomista tai b)kovalla alustalla seisomista ja hytkymistä tuntikausia putkeen.
Sunnuntaina oltiin siis siipan kanssa Helsingissä Foo Fightersin konsertissa. Keli suosi, ehkä juuri siksi että oli kaikki sadevermeet matkassa. Ei tarvittu niistä mitään! Upea keikka, vaikka lämppärit olivatkin melko lailla sitä ihtiään, mutta eihän me niitä menty kuuntelemaan. Aika vinha tunne sitten yöllä lähteä niiden muiden 28000 ihmisen kanssa valumaan kohti keskustaa jalkapelillä, kun ensimmäiset pari kilometriä vain meni massan mukana näkemättä mihin on menossa. Senkin jälkeen väkeä riitti. En kyllä muista, milloin olisi jalkoihin koskenut yhtä paljon kuin matkalla autolle, joka askel oli silkkaa tuskaa. Pysähtyäkään ei uskaltanut, kun sitten olisi matkanteko loppunut siihen. No, nyt on huilattu ja nukuttu yksi vuorokausi ja elämä alkaa voittaa. Mitä nyt niska on kipiä, mutta se ei sitten taas johdu tuosta reissusta vaan neuloosista.

Arvatkaas, mitä naapurin pellolla kasvaa:

Rypsiähän siellä, ja tuoksu on päätä huumaava. Ei uskoisi, mutta kun tuota kukkamerta riittää molemmin puolin, niin kyllähän se tuoksuu.

Niskakipujen syyt ovat tässä

Ylempänä palmikkovillatakin tekele, etukappaleet tehty ja tuossa takakappaletta, sekä Nooran mekko alla. Oikeastaan tuo mekko oli se pahin niskantappaja, isoilla puikoilla ohutta lankaa. Isot puikot eivät oikein näytä sopivan meikäläisen anatomialle. Ohuilla tein kevättalvellakin lähes tauotta jotain, eikä yhtään sattunut. Nyt sattuu sitten senkin edestä ja jumissa ollaan!
Pihatirppoja on kotona enää sieponpesässä. Sielläkin näyttää olevan melko ahdasta. Varmaan pian alkavat tupsahdella pihamaalle sieltä. Toivottavasti ei naapurin kissa niitä vie. Meidän kissat pysyvät lasin toisella puolen tai narun päässä, niitä ei tarvitse pelätä.
Pannaanpas vielä pari kuvaa kukkapenkeistä. Tulikukka on joka kesä suurempi ja suurempi, mutta mikäs siinä, eikä päivänkakkaroitakaan voi ihmisellä olla liikaa.

Taas maanantai.

Maanantai on ja vettä sataa. Mulla on uusi hiiri ja nyt se jopa tottelee, toisin kuin pitkin lattioita lennellyt ja kolhiintunut vanha langallinen. Pitää vain muistaa sammuttaa se välillä, ettei patteri kulu hukkaan.
Viimeisimmistä tuotoksista on vihdoin kuviakin:

Nämä ovat niitä tiskirättejä

ja tämä on se pannulappu.

Kaikenlaisia rästihommia olis vaikka ja kuinka, mutta ehkä joskus kun iskee inspiraatio (ikkunanpesua - ei vois pestä kun sataa, tavaroiden roudaamista eteisestä vintille - ei jaksa nostaa ja kiivetä yhtaikaa - tarttee ukkelin apuun, ei oo kotona, ym.). Poijan kuontalo sentään tuli kerittyä, siitä on ollut puhetta jo muutama viikko. Pihatirpoille olisi pehmikettä nyt tarjolla, jos joku vielä tarvitsee.

Kissat ovat todistettavasti notkeita, eikä tämän kuvan jälkeen asiaa todellakaan tarvitse epäillä. Sylvia-neiti päätti taas kerran kieputtaa itsensä korkkiruuville.

Ensi viikonloppuna olis Juhannus ja sunnuntaina Foon keikka Kalasatamassa. Vesisadetta ovat katalat uhanneet koko jussiksi, toivottavasti edes sunnuntai-iltana olisi kuivaa. Likomärkänä pomppiessa saattaa tunnelma hieman latistua... On mulla kyllä sadetakki olemassa, mutta silti.

So many knits, so little time!

Ankara pakkoneuloosi vaivaa ja yhä pahenee, vaikka niska on jumissa jo valmiiksi. Sormia särkee, mutta pakko tehä! Pyhästi vannottu päätös tehdä vain yhtä kerrallaan on sekin pyörretty, kun kohtalaisen kimurantin pitsineuleen rinnalle oli pakko ottaa joku täysin aivoton rojekti. Huusholli on nyt sitten kahta tiskirättiä rikkaampi ja kohta mulla on uusi pannulappukin... Lankaa on laatikot täynnä ja ohjeita jonossa tsiljoona, kun vaan olis aikaa eikä paikat menis jumiin.

Keli onneksi viileni. Toisaalta ihan näin paljon ei olis tarvinnut: mittari näyttää ulkona enää 8,5 astetta plussaa. Vesi sen sijaan on enemmän kuin tervetullutta. Näillä vesimaksuilla ei kovasti kiinnosta ruikkia letkulla koko tonttia. Akvaarioiden vettä voi onneksi kierrättää, kun kuumalla pitää kuitenkin vaihtaa useammin fisuille raikasta vettä. Vanhan kakitun joutaa kanniskella puskille ja muille rehuille. Niitä riittää. Viime vuonna saatiin mm. kuningasajatus ja istutettiin tienvarteen ilmaisia tervaleppiä ja hyvin ovat kasvaneet, mitä nyt pari suurinta ovat helteessä ruskistuneet. Toivotaan että nyt tokenevat, kun on viileämpää ja vettä piisaa.
Päräkänpojat ovat jättäneet lapsuudenkotinsa ilmeisesti kaikissa naapuruston pöpeliköissä, sillä armoton ja tauoton säksätys on laannut lähes tyystin. Muutama töpöpeppuinen tenava on ihmetellyt nurmikolla madonmetsästyksen jaloja taitoja, mutta roskikselle uskaltaa taas mennä ilman suojavaatetusta.

Akvaariossa muuten alkaa vanhuus vaivata asujaimistoa. Muutama viikko sitten piikkisilmä oli heittänyt veivinsä ja eilen yksi dario. Johan ne olivat molemmat yli kymmenen vuotta vanhoja. Tetroja nyt tipahtelee tasaiseen tahtiin, ikähaitari on sen verran laaja. Seepraplekollakin alkaa jo olla ikää sen kymmenen vuotta kasassa. Jospa vielä joskus saisin sen vain perhoskirjoahvenille pyhitetyn altaan... Pikkuakvaariossakin on liikaa sakkia eikä isoon mahdu enempää. Kolmatta pyttyä ei tule, ei mahdu minnekään enää. Jonain kauniina päivänä sitten. Pitää vaan malttaa mielensä ja antaa kalojen huveta, eikä aina ostaa heti uusia kun pytty näyttää niin tyhjältä.

Saippuatehdaskin muuten pullautti kilon satsin toissapäivänä. Saippuoissa siitä lisää.

Nyt on lämmintä

Juu, lämmintä on vähän liiankin kanssa, mutta en valita. Talvella saa sitten taas palella. Tyynelle ei silti tainnut olla tarpeeksi lämmin, kun piti mennä akvaarion lampun päälle maate

Meidän piha on vallattu:

Kuvassa näkyvän räkättilapsosen ylihuolehtivat vanhemmat ovat perustaneet huushollinsa mun pyykkitelineen viereen. Tiistaina sain sitten pyykkejä keräillessäni oikein kunnon lastin niskaani ja osa pyykeistäkin meni saman tien takaisin koneeseen omien päällä olleiden vaatteiden kaveriksi. Toinen samanlainen sakki asustaa autokatoksen kulmalla, eli roskia viedessä saa myös varustautua sateenvarjolla, ellei halua pommeja päällensä. Nämä jälkimmäiset ovat nuorempia, tuo kuvan tirppa on pesueensa viimeinen pesässä kököttäjä.

Ilmari katseli keittiön ikkunasta pihalle koko aamupäivän ja paahtoi välillä massuaan auringossa. Pääsipä poika oikein pihallekin kävelylle kun ensin mallattiin valjaat nykymittoihin sopiviksi. Sylvikin kävi valjaissa terassilla. Ilmari, vanha konkari, kiersi koko talon! Sitten tuli kuuma ja piti lähteä sisälle. Räksät olivat aivan hermona ja yhden syöksynkin tekivät, mutta eivät sentään sontineet kissan päälle.
Ensimmäinen lomaviikko on kohta mennyt. Omituista, kun nyt olen saanut nukuttua heti, enkä vasta kahden viikon päästä kuten yleensä. Joku jännä juttu tässä on. Eipä silti, hyvä näin.

Jipiaijjee!

Jiihaa! nyt se alkoi - kesäloma! Keli on mitä mainioin. Pikku lopetushepulistressi jäi pihalle kakkaruohoja kitkiessä. Siinä vasta oivallinen tapa purkaa aggressioitaan. Hupi, terapia ja hyöty samassa paketissa.
Kasvihuoneessa kaikki hyvin. Liljat ovat muuttaneet jo pihalle. Aronia-aidassa villisti nuppuja. Pihakuusissa kaksi räkätinpesää. Pionit kaikki hengissä, kukkiakin on ehkä odotettavissa. Se kärhökin, jota jo kuolleeksi luulin, kasvaa hyvää vauhtia ruukussaan. Kello on jotain ja pihamaalla kaikki hyvin.