lauantai 27. lokakuuta 2012

Voi herran tähären...

Onpas aikaa mennyt taas.

On vissiin ollut sen verran hektistä - tai laiskan plötkeää - että tännekään ole kerennyt mitään päivittämään.

Sylvi oli sitä mieltä, ettei takan edessä tarkene ilman vilttiä:


Pihahommia tuli tehtyä sen verran, että viimeinen ruohonleikkuu meni kohtalaisen kalkkiviivoille ja ruohonleikkuritkin siirtyivät autotalliin talvisäilöön vasta eilen. Näyttivät niin surkeilta siellä hangessa seistesään, että ei hennonnut enää jättää seinustalle. Kaasugrilli muutti samalla reissulla liiteriin terassilta, mutta aurinkovarjo vielä toiveikkaasti jäi ;)

Alppikärhön siemeniä on ruukutettuna kolmeen paikkaan pakkaskäsittelyyn eli multaa purkkiin, siemeniä purkkiin ja jätetään koko roska ulos koko talveksi. Keväällä sitten itävät jos itävät. Ainakin viimeksi tuli taimia enemmän kuin kotitarpeiksi. Katsotaan sitten keväällä. Ruukussa samaten odottelemassa liljan itusilmuja, kylvin ne jo kesällä ja jätin kukkapenkkiin. Köynnösruusut ovat kasvaneet kovasti, toivottavasti eivät talvella palellu. Kuistivatukkokin voi hyvin, annoin sen vaan olla. Polttopuita on ainakin kahdeksi talveksi, liiteri ääriään myöten täynnä ja autokatos kaupan päälle. Miten niin autotalliin pitäisi mahtua auto, tai edes autokatokseen? Varsinkin kun vanhemmasta autosta jäätyi käsijarru kiinni niin, ettei aamulla kumpikaan takapyörä pyörinyt yhtään. Pakkasta kahdeksan astetta ja lunta maassa silleen tarpeeksi.

Neulomusrintamalla tapahtunutta: villatakki, sukkia, peitto työkaverin vauvalle (joka ei vielä ole edes syntynyt) ja kämmekkäitä mukaville ihmisille joulu- ym lahjoiksi. Just nyt on puikoilla uudelleen syntynyt, eli pusero, joka meni alun tein vähän pieleen, pesussa lopullisesti vintalleen ja sittenhän se meni purkuun. Nyt tehdään suht koht samaa mallia uusiksi, vähän tuunaten. Uskonpuute meinaa iskeä, mutta tehdään nyt. Lankaa on, siitä ei ole onneksi huolta.


Pikku-Ilmari pyykkikopassa. Meillä siis OLI puhtaita pyyhkeitä.


Kissujen tempauksia: Pertti oppi polkemaan kesällä ja on tooooodella ahkera hieroja nykyään. Poika osaa myös avata oven kahvasta. Sylvi pitää tarkkaan huolen, ettei huushollissa hommat mene väärin. Tuossa yhtenä iltana se piti hirviän marmatuksen olkkarissa. Marmatti koko matkan työhuoneeseen eli peräkammariin. Haki mamman mukanaan takaisin olkkariin, märmätti koko ajan. Takkaa piti möyhiä ja isi nukkui soffalla...  Parin päivän päästä märmätti taas, ihmiset olivat nousseet Aivan Liian Aikaisin ja Sylvi halusi takaisin sänkyyn nukkumaan. Pölynimurointi aiheuttaa yleensä samanlaisen kitinän, joten asialla se tyttö oli.

Saippuaakin tein taas. Laventelilla hajustettua, kookosta, kaakaota, mangovoita, aprikoosinsiementä, mantelia ja risiiniä. Vähän sinistä väriä. Testataan kunhan kypsyy.



keskiviikko 15. elokuuta 2012

Töihintöihintöihin...

Loma on nyt lusittu ja töitä pitäisi painaa sata lasissa. Lieviä käynnistysvaikeuksia on kuitenkin havaittavissa. Blogiin kirjoittamista kun ei taideta työnteoksi laskea, ainakaan kun Himskatin Akasta on kyse.

Käy hiukan kateeksi Sylviä, tätä tekisin mielelläni itsekin vähän myöhempään kuin aamukuuteen, jos se vain muuten passaisi:

Huushollissa on oudon tyhjää nyt, kun tytärkin muutti kotoa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja vei kaikki tavaransa mennessään. Autio huone kaikuu omituisesti. Kaikumisesta osaavat sentään nauttia perheen karvaiset lapset, jotka käyvät siellä testaamassa äänivalikoimaansa ja pelaamassa palloa. Miten voikin yhdestä pienestä kovasta pallosta lähteä niin mojova ääni?

Mistähän johtuu sekin, että lomalla satoi, oli kylmää ja satoi vielä vähän lisää niin, että terassillakin laatikkokukat mätänivät sijoilleen, mutta annas olla kun töihin piti lähteä, niin johan tuli paistetta ja hellettä. Epistä, sanoisivat nuoremmat sukupolvet.

Alkanut työrupeama haittaa harrastuksiakin, mokoma. Enää ei voi aamukahvit juotuaan plösähtää sohvalle kutimen kanssa. Eihän niitä keskeneräisiä olekaan kuin - hetkinen - peitto ja kahdet sukat. Alpakkajakku valmistui jo, kuvia ei vielä ole. Hamekin on jo kaapissa odottelemassa pakkaskelejä. Paksu villaverme ei ihan näillä lämpölukemilla ole mukava. Tältä se kumminkin näyttää:
Lankana Novitan Puro Juolukka ja vyötärökanttiin seiskaveikkaa, joka kestää kuminauhaa paremmin kuin tuo toinen. Kaikenlaisia suunnitelmia kyllä on vaikka miten monta, langatkin hankittuna ja värit valittuna. Aika vain loppuu vuorokausista kesken. Ikkunatkin vielä pesemättä (nolo).

Pihaosastolla ei ole tapahtunut mitään järisyttävää. Kaneliomenassa on yksi orpo raakile. Mustia viinimarjoja tuli noin ämpärillinen ja hyviä olivat. Karviaiset roikkuvat vielä pensaissa, niitä ei monta ole (marjoja eikä pensaitakaan), punaisia viinimarjoja pari-kolme litraa kertyi pakkaseen. Köynnösruusut ovat kasvaneet pituutta, paitsi se yksi, joka päätti kukkia jo tänä kesänä. Loppuunmyynneistä tarttui mukaan vielä yksi köynnösruusu, mutta sen talvenkestosta ei ole mitään hajua. No, ei se kyllä maksanutkaan kuin vajaat neljä euroa, eli tappio ei sitten ole karvas jos se paleltuu.

Ikkunasta kun katsoo, niin joissakin koivuissa on jo kovasti keltaista. Syksyksi alkaa jo kääntyä tämäkin kesä. Sitä odotellessa...

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Heinähelteet

Pari päivää on saanut nauttia kesän kuumuudesta. Tänään taitaa sekin taittua ukkoseksi. Ei se haittaa, sisälläkin riittää ihmeteltävää. Vaikka mieluiten kyllä näillä keleillä olisi ulkona. Ainoa nurja puoli siinä on ympärillä pörräävä verenhimoinen öttiäisparvi. Aidanvierustan perkuu-urakasta jäi saaliksi haulikolla ammutun näköinen selkä. Asialla paarmat, mäkärät ja muut ikävät kaverit. Yli puolet on siitäkin pätkästä perkaamatta. Odotellaan keliä, mikä sallii pukeutumisen päästä varpaisiin asti ja mielummin vielä mahdollisimman tiiviiseen kankaaseen.



Viime kesäksi ostin kolme Pohjantähti-köynnösruusua. Eivät juuri kasvaneet, mutta hengissä ketkuttelivat syksyyn asti ja talven yli. Nyt ne ovat intoutuneet kasvamaan ja tämä yksi yksilö jopa kukkimaan. Nuppuja on hurjasti. Kukka on pikkuinen mutta kaunis. Takapihalla ruusuja on lisää

Tuo alempi Morsionruusu on jo reilusti parimetrinen. Kiitos siitä lienee annettava Iipille, joka puskan alla lepää... Kukinta alkaa vetää jo viimeisiään. Valkoinen Juhannusruusu oli sekin täynnä kukkia, ne vain ovat jo kaikki kuihtuneet tai kuihtumassa.

Puutarhurointi ei aina suju niin kuin on suunniteltu, minkä kai jokainen sitä kokeillut tietää... Tähänkin pihaan on ostettu vadelmapensaita oikein rahalla taimikaupasta ja istutettu taiteen sääntöjen mukaan. Mutta ei, niistä kaikista yksi raasku on hengissä, satoa se on tuottanut tähän mennessä yhteensä kai kolme vattua. No, viime kesänä terassin portaan alta alkoi puskea piikkistä versoa. Se kaivettiin sieltä pois ja sijoitettiin vähän parempaan paikkaan. Tottamooses sekin kuoli. Noh, kesän mittaan portaan alta puski vatukkoa lisää ja se sitten saikin olla. Nyt siinä on raakileita enemmän kuin kaikissa ostopuskissa yhteensä ikinä. Sen siirretyn paikallakin kasvaa pieni puskan alku, ilmeisesti juurta on jäänyt sen verran henkiin.
Siinä sitä, portaanalusvatukkoa. Terassin lattian läpi puskevat versot olen ilikiänä ihimisenä katkonut härskisti pois, muuten olkoon mokoma siinä. Jos ehkä kenties mahdollisesti ensi vuonna olisi rahaa ja intoa panna koko terassi uusiksi, niin puskapäähän ei tehdä rappua sitten enää ollenkaan tai yritetään saada tuo kasvusto kokonaan pois ja muualle, tilaa kumminkin tällä tontilla on!

Kissat kävivät vihdoin rokotuskeikalla. Kun elukoita on viisi ja bokseja vain neljä, piti suorittaa kevyt logistiikkaoperaatio ja päättää ketkä saivat luvan matkustaa samassa lootassa. Imppu ja Sylvi sitten menivät isoon boksiin. Siksi että Sylvi on pieni ja että se on Ilmarin Kaveri. Reissu meni hienosti, kaikki saivat piikin peffaan ja sitten taas kotiin. Matkalla saimme kuulla kuorolaulua... Ilmarin ison pyllyn takana taisi olla niin turvallista, ettei Sylvikään sanonut kertaakaan I-U! Kukahan meillä on muuten opettanut kissatkin puhumaan rumia?

Kaverikuvia: Ilmari ja Pertti

 Ilmari ja Sylvi
 Pertti ja Nooran Nalle
 Neitiprinsessa-Tyyne
Tyynen auringonpalvonta-asento keittiön pöydällä, mihin paistaa aamuaurinko
 Naapurin täti kävi kylässä neulomusasioissa ja mukanansa oli Ihana Koppa. Se ystävällisesti tyhjennettiin, kun Ilmari sitä niin kovin katseli sillä silmällä. Ja sinnehän se sitten itsensä survoi, vaikka peppu ei meinannut oikein ensin mahtua. Pois ei ollutkaan enää mikään kiire. Valitettavasti piti lopulta kipata Pikku-Imppu pois sieltä, että naapuri pääsi kotiin kutimineen.
 En edeleenkään voi käsittää, että tuommoisella korkkiruuvilla voisi olla hyvä olla, mutta uskottava se on. Niin usein meillä tuollaista nyrjähtänyttä asentoa harrastetaan:

Käsityörintamalla lankavarasto vain kasvaa ja kasvaa... Jospa se sitten siitä alkaisi vajentuakin joskus syksyllä, kun en enää kerkiä alvariinsa rampata kylillä kaupoissa niitä hamstraamassa. Lapaset Nooralle jämälangoista valmistuivat sopivasti heinähelteiksi
Tekemisen puutteessa tuli myös neulottua pussillinen pieniä pipoja, jotka lähtivät tällä viikolla postikustin mukana sairaalaan uusille vauvoille. Kuvassa vain osa, niitä oli siis lisääkin.

Kesken on huivintekele, villatakki ja hame. Jonossa on kaikkea pilvin pimein. Niiden aloittaminen onkin sitten taas ihan toinen tarina. Joskus sitten. Muuta jonninjoutavaa aina pukkaa edelle - töitä, nurmenleikkuuta, halkosavottaa ynnä muuta tämmöisen täti-ihmisen elämää sulostuttavaa aktiviteettia!

torstai 7. kesäkuuta 2012

Pitkästä aikaa

Opeihmisen kevätkiireet ovat sen sorttiset, että muu - ainakin jonkinlaista älyllistä aivotoimintaa vaativa - saa jäädä. Niin on roikkunut tauolla tämäkin harrastus.


Ei silti hätää, hengissä ollaan ja juhlallisesti lomalla. Hermolevoksi on tullut harrastettua käsitöitä. Lukemistakin olen monasti harkinnut, mutta tyypillisesti se ei jaksa innostaa ennen kuin vasta joskus kesäkuun puolessa välissä. Kassissa kyllä kulki töistä kotiin yksi Dickens ja posti toi oikein kirjaversiona Ken Follettin Pillars of the Earth-kirjan. Ennestään on hyllyssä pitkä rivi Ellis Petersin Isä Cadfael-dekkareita, jotka sijoittuvat samaan historian koloseen. Kohtalaisen paksu pläjäys, mutta kunhan tästä keli lämpenee ja pääsen terassille pötköttelemään, niin siitä se sitten taas lähtee.

Kuin sen kunniaksi että mamma pääsee lomalle päätti erään jo manalle menneen kyläkoulun ikkunalta lahjaksi saatu kliivia työntää maailmalle ensimmäisen kukkansa:

Aukeamista odotellaan. Vieressä on siitä eroteltu poikanen ja kaupan ananaksen röntystä kasvateltu viherkasvi. Niitä ei kissatkaan ole halunneet syödä, vaikka kaikki muu tuntuukin kelpaavan. Sylvillä on edelleen hirviä himo kuiviin stevianlehtiin, mutta tarjoilu on nyt loppu kun nostin rehun pihalle kesäksi.

Kasvihuone odottaa edelleen kasaamista, kun öisin on ollut niin kylmää. Männä viikolla eräänäkin aamuna nurmikko oli kuurasta valkoisena ja arvata saattaa, että verenpisara otti siipeensä harsopeitteestä huolimatta, kukkapenkissä juuri kasvun alkuun päässeet angervot krymppistyivät tyystin ja salkoruusun taimetkin näyttävät melko surkeita... Sen sijaan muovilaatikossa talven ulkona säiden armoilla olleet, tutulta saadut ukonhatut lähtivät kasvamaan komeasti, edelleen siellä laatikoissa (nyt nolottaa... mutta kun en ole vielä keksinyt paikkaa, missä voisivat olla rauhassa ja rehottaa), samoin laatikoihin suoraan kylvetyt pari vuotta vanhat krassinsiemenetkin itivät, eivätkä olleet pakkasesta moksiskaan.

Käsityöosastolle kuuluu sen verran uutta, että muutamat sukat on tehty, yksi puserokin jopa. Jämälankoja aina kertyy, sopivista olen joutessani tikutellut vauvanmyssyjä. Muutama vielä lisää, niin pyöräytän ne pesukoneessa kaiken varalta ja sitten lähtee paketti kaupungin synnärille. Eiköhän niillekin käyttäjiä putkahtele. Hyvän Mielen Sukkiakin (http://hyvanmielensukat.blogspot.fi/) voisin noista laatikoiden aarteista tehdä. Ei yhdessä perheessä määräänsä enempää sukkia kulu.

Saippuatehdas on ollut sekin tauolla. Vanhaa varastoa on reilusti jäljellä. Ei-niin-onnistuneesta piparminttusaippuasta on ollut edes se hyöty, että siivouskomero tuoksuu hyvältä. Saippuavarasto nimittäin sijaitsee samaisen komeron ylähyllyllä.

Kissuille kuuluu hyvää. Pertti on nyt aivan varmasti asettunut taloksi ja kotiutunut. Kaveritkin ovat sen hyväksyneet ja tuntuu, kuin se olisi ollut meillä aina. Tuossa tyttären lakkiaisia vietettäessä kävi myös selväksi, että miehet, joilla on parta, ovat Pertsan suosikkeja. Muutkin kuin Isi. Syliin mennään eikä paljon kysellä ja sitten alkaa ankara nuohoaminen, pussaaminen ja pörinä. Silitystä siihen oheen pitää kerjätä tassulla taputtelemalla tai kuoputtamalla, jos muuten ei irtoa. Sylvillä ja Pertsalla vaan tuppaa olemaan pikku kisa siitä, kumpi saa nukkua kenenkin kainalossa. Vähän se aiheuttaa satunnaista kähinää, mutta siihen yleensä riittää pelkkä suihkupullon vilautus, ei sillä edes tarvitse vettä ruiskia. Muutama otos sakista näin lopuksi:
Pertsa ja Kilu - eiku Imppu

 Sylvin pyykkipäivä

Elämä on niin häikäisevää

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Kevättä kohti

Niin se vaan alkaa talvi taittua, vaikka tänään onkin taas pakkasta ihan reilusti. Työelämän aiheuttamasta häiriöstä huolimatta kaikenlaista väkerrystä on saatu aikaan:

 Isännälle pipa jostain jemmanpohjalta löytyneestä langasta

 Ittelle Fredrika-sukat seiskaveikasta.

 Nallesta villatakki, malli Coastal Knits-kirjasta.

 Illuusiosukat eli irvikissat myös itselle, jemmanallesta kuinkas muuten, kun yritän vähän varastoa kuluttaa.

 Onnistuu se pyöreän tekeminen neulomallakin! Tästä tuli tiskirätti, vanhaa Bambua jemmasta.

 Sain työkaverilta tekopalkkana silmukkamerkeistä Heritagen Silk-lankaa vyyhdin ja aikani ihmettelin, mitä siitä tekis. No Semele-huivi siitä tuli. Lanka vaan laski väriä aika hurjasti jo neuloessa, sormet sinisinä sitä tein. Valmiina se on kyllä ihana, pehmeä ja kiva pyöräyttää kaulaan.

Tämmöinen tuli sitten tehtyä pikku-Lillille kun mummunsa pyysi. Lilli täyttää kolme ihan justiinsa.

Kissankuvia laittelin lisää tuonne Pertsan palstalle, käykää sieltä kurkkimassa, ketä kiinnostaa!

maanantai 27. helmikuuta 2012

Hih-hih-hiihtoloma!

Harvakseltaan näköjään päivittyy meikäläisen tarinat. Pitääkö nyt kysyä että Haittaakse?

Ulkona on aurinkoinen ja luminen helmikuun viimeinen maanantai. Viikonloppuna juhlittiin isännän viiskymppisiä ja niistäkin on jo toivuttu, myös juhlakalu itse.

Käsitöitä valmistuu tasaisen tappavaan tahtiin töistä huolimatta, se on tämä neuloosi sellainen tauti ettei se hellitä kun kerran tarttuu. Käly tilasi itselleen parit sukat ja pikkuiselle pojantyttärelleen paidan. Sukat ovat samaa mallia kuin jo ennen tein, ei niistä sen enempää (valkoiset lehtikuvioiset ja siniset kukkasukat). Puseroa olisi tarkoitus aloitella jo tänään. Smurffiina siihen kuulemma pitää saada.
Ihan uusiakin on valmistunut:
Saksantilauksesta valmistuivat polvisukat.
Nämä ovat oikeasti häikäisevän turkoosit, salama vain sotkee kuviot. Päivänpaistetta ei vaan ollut saatavissa kuvaushetkellä. Lanka Cascaden Heritage Sock Tampereen messuilta.

Tämmöiset väkersin tyttärelle, joka oli ohuita sukkia vailla. Väri on voimakas petroolin sininen. Lanka muuten samaa kuin edellisissä. Mallit tietty (kuinkas muuten) Ravelryn ehtymättömästä aarreaitasta...

Hiihtolomaviikko olisi tarkoitus viettää huilaillen ja kelin mukaan jopa ulkoillenkin. Ettei menisi pelkäksi kutimen kanssa istuskeluksi!

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Tuotoksia

Ensimmäinen työviikko takana, toinen edessä ja siitä se sit taas lähtee...

Käsitöitä on tehty:



Ylinnä pöllömpi paita, purkulankaa vanhasta paidasta ja mallina Owls. Alinna poijalle pipo, se on höpsähtänyt noihin poneihin ja piti saada tuommoinen. No äitihän semmoisen teki, tietty. Yhdet sukatkin sain valmiiksi, mutta niistä ei ole vielä kuvaa. Palataan niihin sitten myöhemmin.