Ei silti hätää, hengissä ollaan ja juhlallisesti lomalla. Hermolevoksi on tullut harrastettua käsitöitä. Lukemistakin olen monasti harkinnut, mutta tyypillisesti se ei jaksa innostaa ennen kuin vasta joskus kesäkuun puolessa välissä. Kassissa kyllä kulki töistä kotiin yksi Dickens ja posti toi oikein kirjaversiona Ken Follettin Pillars of the Earth-kirjan. Ennestään on hyllyssä pitkä rivi Ellis Petersin Isä Cadfael-dekkareita, jotka sijoittuvat samaan historian koloseen. Kohtalaisen paksu pläjäys, mutta kunhan tästä keli lämpenee ja pääsen terassille pötköttelemään, niin siitä se sitten taas lähtee.
Kuin sen kunniaksi että mamma pääsee lomalle päätti erään jo manalle menneen kyläkoulun ikkunalta lahjaksi saatu kliivia työntää maailmalle ensimmäisen kukkansa:
Aukeamista odotellaan. Vieressä on siitä eroteltu poikanen ja kaupan ananaksen röntystä kasvateltu viherkasvi. Niitä ei kissatkaan ole halunneet syödä, vaikka kaikki muu tuntuukin kelpaavan. Sylvillä on edelleen hirviä himo kuiviin stevianlehtiin, mutta tarjoilu on nyt loppu kun nostin rehun pihalle kesäksi.
Kasvihuone odottaa edelleen kasaamista, kun öisin on ollut niin kylmää. Männä viikolla eräänäkin aamuna nurmikko oli kuurasta valkoisena ja arvata saattaa, että verenpisara otti siipeensä harsopeitteestä huolimatta, kukkapenkissä juuri kasvun alkuun päässeet angervot krymppistyivät tyystin ja salkoruusun taimetkin näyttävät melko surkeita... Sen sijaan muovilaatikossa talven ulkona säiden armoilla olleet, tutulta saadut ukonhatut lähtivät kasvamaan komeasti, edelleen siellä laatikoissa (nyt nolottaa... mutta kun en ole vielä keksinyt paikkaa, missä voisivat olla rauhassa ja rehottaa), samoin laatikoihin suoraan kylvetyt pari vuotta vanhat krassinsiemenetkin itivät, eivätkä olleet pakkasesta moksiskaan.
Käsityöosastolle kuuluu sen verran uutta, että muutamat sukat on tehty, yksi puserokin jopa. Jämälankoja aina kertyy, sopivista olen joutessani tikutellut vauvanmyssyjä. Muutama vielä lisää, niin pyöräytän ne pesukoneessa kaiken varalta ja sitten lähtee paketti kaupungin synnärille. Eiköhän niillekin käyttäjiä putkahtele. Hyvän Mielen Sukkiakin (http://hyvanmielensukat.blogspot.fi/) voisin noista laatikoiden aarteista tehdä. Ei yhdessä perheessä määräänsä enempää sukkia kulu.
Saippuatehdas on ollut sekin tauolla. Vanhaa varastoa on reilusti jäljellä. Ei-niin-onnistuneesta piparminttusaippuasta on ollut edes se hyöty, että siivouskomero tuoksuu hyvältä. Saippuavarasto nimittäin sijaitsee samaisen komeron ylähyllyllä.
Kissuille kuuluu hyvää. Pertti on nyt aivan varmasti asettunut taloksi ja kotiutunut. Kaveritkin ovat sen hyväksyneet ja tuntuu, kuin se olisi ollut meillä aina. Tuossa tyttären lakkiaisia vietettäessä kävi myös selväksi, että miehet, joilla on parta, ovat Pertsan suosikkeja. Muutkin kuin Isi. Syliin mennään eikä paljon kysellä ja sitten alkaa ankara nuohoaminen, pussaaminen ja pörinä. Silitystä siihen oheen pitää kerjätä tassulla taputtelemalla tai kuoputtamalla, jos muuten ei irtoa. Sylvillä ja Pertsalla vaan tuppaa olemaan pikku kisa siitä, kumpi saa nukkua kenenkin kainalossa. Vähän se aiheuttaa satunnaista kähinää, mutta siihen yleensä riittää pelkkä suihkupullon vilautus, ei sillä edes tarvitse vettä ruiskia. Muutama otos sakista näin lopuksi:
Pertsa ja Kilu - eiku Imppu
Sylvin pyykkipäivä
Elämä on niin häikäisevää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti