Heinähelteet

Pari päivää on saanut nauttia kesän kuumuudesta. Tänään taitaa sekin taittua ukkoseksi. Ei se haittaa, sisälläkin riittää ihmeteltävää. Vaikka mieluiten kyllä näillä keleillä olisi ulkona. Ainoa nurja puoli siinä on ympärillä pörräävä verenhimoinen öttiäisparvi. Aidanvierustan perkuu-urakasta jäi saaliksi haulikolla ammutun näköinen selkä. Asialla paarmat, mäkärät ja muut ikävät kaverit. Yli puolet on siitäkin pätkästä perkaamatta. Odotellaan keliä, mikä sallii pukeutumisen päästä varpaisiin asti ja mielummin vielä mahdollisimman tiiviiseen kankaaseen.

Viime kesäksi ostin kolme Pohjantähti-köynnösruusua. Eivät juuri kasvaneet, mutta hengissä ketkuttelivat syksyyn asti ja talven yli. Nyt ne ovat intoutuneet kasvamaan ja tämä yksi yksilö jopa kukkimaan. Nuppuja on hurjasti. Kukka on pikkuinen mutta kaunis. Takapihalla ruusuja on lisää

Tuo alempi Morsionruusu on jo reilusti parimetrinen. Kiitos siitä lienee annettava Iipille, joka puskan alla lepää... Kukinta alkaa vetää jo viimeisiään. Valkoinen Juhannusruusu oli sekin täynnä kukkia, ne vain ovat jo kaikki kuihtuneet tai kuihtumassa.

Puutarhurointi ei aina suju niin kuin on suunniteltu, minkä kai jokainen sitä kokeillut tietää... Tähänkin pihaan on ostettu vadelmapensaita oikein rahalla taimikaupasta ja istutettu taiteen sääntöjen mukaan. Mutta ei, niistä kaikista yksi raasku on hengissä, satoa se on tuottanut tähän mennessä yhteensä kai kolme vattua. No, viime kesänä terassin portaan alta alkoi puskea piikkistä versoa. Se kaivettiin sieltä pois ja sijoitettiin vähän parempaan paikkaan. Tottamooses sekin kuoli. Noh, kesän mittaan portaan alta puski vatukkoa lisää ja se sitten saikin olla. Nyt siinä on raakileita enemmän kuin kaikissa ostopuskissa yhteensä ikinä. Sen siirretyn paikallakin kasvaa pieni puskan alku, ilmeisesti juurta on jäänyt sen verran henkiin.

Siinä sitä, portaanalusvatukkoa. Terassin lattian läpi puskevat versot olen ilikiänä ihimisenä katkonut härskisti pois, muuten olkoon mokoma siinä. Jos ehkä kenties mahdollisesti ensi vuonna olisi rahaa ja intoa panna koko terassi uusiksi, niin puskapäähän ei tehdä rappua sitten enää ollenkaan tai yritetään saada tuo kasvusto kokonaan pois ja muualle, tilaa kumminkin tällä tontilla on!

Kissat kävivät vihdoin rokotuskeikalla. Kun elukoita on viisi ja bokseja vain neljä, piti suorittaa kevyt logistiikkaoperaatio ja päättää ketkä saivat luvan matkustaa samassa lootassa. Imppu ja Sylvi sitten menivät isoon boksiin. Siksi että Sylvi on pieni ja että se on Ilmarin Kaveri. Reissu meni hienosti, kaikki saivat piikin peffaan ja sitten taas kotiin. Matkalla saimme kuulla kuorolaulua... Ilmarin ison pyllyn takana taisi olla niin turvallista, ettei Sylvikään sanonut kertaakaan I-U! Kukahan meillä on muuten opettanut kissatkin puhumaan rumia?

Kaverikuvia: Ilmari ja Pertti

 Ilmari ja Sylvi

 Pertti ja Nooran Nalle

 Neitiprinsessa-Tyyne

Tyynen auringonpalvonta-asento keittiön pöydällä, mihin paistaa aamuaurinko

 Naapurin täti kävi kylässä neulomusasioissa ja mukanansa oli Ihana Koppa. Se ystävällisesti tyhjennettiin, kun Ilmari sitä niin kovin katseli sillä silmällä. Ja sinnehän se sitten itsensä survoi, vaikka peppu ei meinannut oikein ensin mahtua. Pois ei ollutkaan enää mikään kiire. Valitettavasti piti lopulta kipata Pikku-Imppu pois sieltä, että naapuri pääsi kotiin kutimineen.

 En edeleenkään voi käsittää, että tuommoisella korkkiruuvilla voisi olla hyvä olla, mutta uskottava se on. Niin usein meillä tuollaista nyrjähtänyttä asentoa harrastetaan:

Käsityörintamalla lankavarasto vain kasvaa ja kasvaa... Jospa se sitten siitä alkaisi vajentuakin joskus syksyllä, kun en enää kerkiä alvariinsa rampata kylillä kaupoissa niitä hamstraamassa. Lapaset Nooralle jämälangoista valmistuivat sopivasti heinähelteiksi

Tekemisen puutteessa tuli myös neulottua pussillinen pieniä pipoja, jotka lähtivät tällä viikolla postikustin mukana sairaalaan uusille vauvoille. Kuvassa vain osa, niitä oli siis lisääkin.

Kesken on huivintekele, villatakki ja hame. Jonossa on kaikkea pilvin pimein. Niiden aloittaminen onkin sitten taas ihan toinen tarina. Joskus sitten. Muuta jonninjoutavaa aina pukkaa edelle - töitä, nurmenleikkuuta, halkosavottaa ynnä muuta tämmöisen täti-ihmisen elämää sulostuttavaa aktiviteettia!