Myrskyn jälkeen

Lauantaina pyyhkäisi ukkosmyrsky yli kotinurkkien. Puita kaatui sähkölangoille ja muutenkin vähän sinne sun tänne. Naapurin tontiltakin katkesi koivu keskeltä poikki. Onneksi ei yltänyt katolle asti, säästyivät pelkällä säikähdyksellä. Tulipa ainakin takkapuuta ensi talveksi siitä puusta. Omasta pihasta ei sentään puita mennyt nurin eikä poikki, mutta kultapallot kellahtivat juuresta asti lappeellen, härkäpavutkin olivat kohtalaisen vinksallaan. Kuistin amppeli sai vähän siipeensä, on sentään toipumaan päin sekin.
Käsityöosastolla on valmistunut valmiiksi manattu pitsihuivi. Siitä tuli suunnattoman iso, kun vasta pingottaessa todellinen koko tulee ilmi. Eli näääääiiiin suuuuuuuri:

Ei se kyllä mitään paina, alle 100g ja rutussa mahtuu kämmenien sisään ihan kevyesti. Sai siinä vähän nykertää...

Hermolepohommina taas tiskiriepuja lisää. Siitä ruskeasta. Pojalle menee kaksi ja vielä riittää itselle kahteen rättiin. Tarpeeksi pienillä puikoilla näköjään onnistuu tämäkin tekniikka:

Marjapensaissa on pian urakka tiedossa. Saskatoonista on kaikki jo syöty, yllättävän paljon maistuvat mustikalta. karviaisia on hyvin vähän ja vielä kivikovan raakoja ovat. Viinimarjoja pitää sen sijaan jo tarkkailla sillä silmällä. Verkkoja kun en suostu niihin laittamaan, penskana mummolassa sai ihan tarpeeksi purkaa räksiä sekä elävinä että kuolleina marjaverkoista. Yök.
Terassin kukkalaatikoihin olisi kai pitänyt istuttaa lumpeita ja kaislaa. Ei lobelioita ainakaan, siitä päätellen, että ovat kaikki kuolla kupsahtaneet. Nyt pitäisi keksiä jotain silmäniloa vielä loppukesäksi ja syksyksi kauppojen vaatimattomista valikoimista. Ja pitää ne lootat sateelta suojassa...
Lomaa jäljellä kaksi viikkoa. Jälkimmäinen pitänee jo omistaa kirjojen pläräämiseen, ettei sitten urakka ole ylivoimainen kun niiden kimppuun pitää tosissaan iskeä. Niin se vaan on taas aika kulunut! Ja ikkunat on vieläkin pesemättä :(

Retkipäivä

Tyttären kanssa on puhuttu Kangasniemen omakotitalonäyttelyssä käymisestä. Eilen sitten päätettiin, että aamulla mennään. Ja niinhän me sitten lähdimme, vaikka ukkonen paukkui ja vettä tuli kuin saavista kaataen Lievestuoreelle asti. Ei juuri tehnyt mieli ajella lujaa, kun hädin tuskin tie näkyi!
Liepeen jälkeen sitten alkoi kelikin kirkastua ja perillä oli vallan trooppinen kostea helle. Talot olivat ihan sieviä ja kaikista oikeastaan löytyi jotain kivaa, mutta melkein kaikkia vaivasi sama vika: miksi kylppärin vessanpytty pitää laittaa niin lähelle suihkua, että se kastuu vääjäämättä? Tai oikeastaan miksi väliin ei voi laittaa seinää? Eihän sen pöntön paikka nyt suihkun alla ole. Paitsi jos haluaa istua pöntöllä ja pestä vaikka suihkussa samalla hiuksiaan...
Paluumatkalla sää muuttui sitten taas takaisinpäin sateiseksi. Kotinurkilla ukkosti taas (vielä?) ja sadetta meinasi ropsasta. Taivas oli komian näköinen

Matkan varrella oli tietysti pakko poiketa kauppaan ja hups! askartelukauppaan. Helmiä ja koruvärkkejä tarttui matkaan pussillinen. Oli niille itse asiassa tarvettakin, kun en vielä omistanut yhtään kerrosmerkkiä. Silmukkamerkkejä olen kyllä tehtaillut omiin tarpeisiin vallan riittävästi. Nyt on kerrosmerkkejäkin viisi kappaletta.
Neuleosastolla on vähän eestaas-fiilis, kun joudun nyppimään takaperin huisvista pari kerrosta. Mallissa tai mallin ymmärryksessä on jotain hämärää, eikä homma täsmää. Viimeistä kuviokertaa viedään, sitten härpäke on enää pingotusta vailla. Mihinkähän senkin vanuttaisi? Sukkatilauksia on jonossa ja uutta tiskiriepulankaa tuli postissa (Tiinalle kiitokset, ei mennyt sekään jemma hukkaan). Nyt pitäisi olla käsiä kuin intialaisella jumalalla, että sais kaiken tehdyksi.

Kuivaa minkä kastelee

Vettä tuli tuossa päivänä muutamana taas sen verran, että kasteluvesivarasto on taas täynnä. Näillä vesimaksuilla kun ei hirveästi hotsita letkuvedellä tonttia kastella...
Siinä ne nyt on, keväällä suoraan ulos kylvetyt krassit ja härkäpavut. Hyvin kasvavat, kun alla on uutta multaa ja kanankakkaa. Juoppoa sakkia ovat, vettä pitää olla reilusti, muuten alkavat pavut lurpattaa.

Pakastin on sitten sulatettu ja pesty, ylivuotiset jemmat joko syöty tai muuten tuhottu. Marjat menivät mehuksi ja mehu jatkojalostukseen. Vinkkinä kerrottakoon, että saunan lauteiden alta on kuulunut Plup, Plup, Plup... Uutta satoakin on jo tallessa. Kaikkiaan on ostettu 15 kiloa mansikkaa, mutta meikäläisten syömätahdilla talteen jäi ehkä 7-8 kg, loput meni jo. Viimeinen viiden kilon laatikko kokonaan. Synttärikakkuun osa, loput sellaisenaan. Nyt ei ihan hetkeen tarvitse ostaa lisää. Ilmarikin haluaisi olla pikkuinen mansikka

Synttäreitä vietettiin siis 14.7. perinteisen mansikkakakun voimin. Miehen sisko kävi ohimenomatkalla avittamassa, mutta muuten pisteltiin menemään ihan omalla porukalla koko pläjäys. Lahjaksi ikkäänkuin tuki työhuoneeseen uusi lattia. Pikkuhiljaa laminaatti laajenee. Seuraava osoite taitaa olla Pojan huone, joka jää tyhjilleen kuun vaihteessa, kun nuorimies muuttaa omilleen.
Pitsihuivikin alkaa olla taas hyvässä mallissa purkamisen ja uusintastartin jälkeen. Malli on niin simppeli, että pitkät pätkät sai tehtyä ilman ohjeen kurkkimista. Helmien pujotukseenkin löytyi vihdoin parempi konsti kuin 0,60 olematon virkkuukoukku. Koruvärkkilootasta löytyi rullallinen ohutta metallilankaa, joka jopa kaksinkerroin taitettuna mahtui helmen reiästä läpi. Hidastahan mokoma pujottelu on silti, mutta ärräpäiden määrä laski hetkessä murto-osaan entisestä. Välihommina lasinalusten virkkuuta. Kahta näköjään voi ja pitääkin tehdä rinnan, muuten menee hermo. Silti ei iske UFO-ilmiö, vaan molemmat tulevat valmiiksi kohtuuajassa.
Neuloosin rinnalla vaivaa toinen krooninen tauti, johon lääkettä ei saadakaan niin nopeasti ja helposti kuin kudinaddiktioon: koirakuume. Nykyinen elämäntilanne vaan ei ole koiranpidolle sopiva, kissat sen sijaan istuvat kuvioon paremmin. Mutta ehkä sitten joskus, kun pysytään paremmin aloillamme, hommataan joku kissankokoinen pikkukoirakin joukon jatkoksi. Ja kissankokoisella sitten tarkoitan semmoista Ilmarin kokoista, ei mitään yorkkia tai chihua. No, se on sitten sen ajan murhe se. Siihen asti pitää lainata naapurilta.
Mitäpä tässä muuta? Ensi viikolla käydään ehkä tuttujen kanssa vähän veneilemässä ja mato-ongella. Mustikkamettään pitäis mennä. Vanhoja koulupapereita jo siivosin pahvilaatikollisen jätepaperiin ja loputkin miljoonalaatikot pitäis käydä läpi. Kadonnut muistitikku löytyi pölynimurista ja sain vihdoin tilattua uudet rillit. Siinähän sitä jo onkin aikaansaannoksia ihan riittämiin.

Heinäkuun kunniaksi

Pitääköhän vähän päivittää taas ettei vallan kadonneeksi luulla...
Työleirikesä edistyy. Pakastin on sulatettu ja tänään olisi tarkoitus tunkea sinne mansikoita. Mikäli vanhat merkit pitää paikkansa, ekasta viiden kilon laatikosta ei kovin paljon kerkiä pakastimeen asti, vaan katoaa mystisesti matkalla. Ikkunoita en ole vieläkään pessyt, mutta ehtiihän sen vielä ennen syksyä.

Viikonloppuna oltiin Kemorassa naapureiden kanssa katsomassa RR-kisoja. Pitkästä aikaa sai lisätä vaatteita useammankin kerran päivän mittaan ja hanskatkin olis olleet ihan jees. Eipä tullut mieleen ottaa niitä mukaan.

Neuleosastolla menossa henkäyksen ohuesta merino-silkki-cashmir-langasta pitsihuivi. Mallissa olleet ensimmäiset kämmit selvitin kunnialla, kun kurkin kommentteja, mutta sitä en, että kaaviot olivatkin eri järjestyksessä eikä valmiista tulekaan samanlainen kuin kuvassa. Pöh. No, ei kerrota kenellekään.

Aivottomina välitöinä tuusasin vanhoista seiskaveikan jämistä pari pannulappua. Kas kun poikalapsi sai oman kämpän ja muuttaa kuun vaihteessa omilleen, niin pitäähän sillä nyt pannulaput olla! Kattiloita ei kyllä vielä ole, mutta ei haittaa.

Pihalla pionit kukkii, kasvihuoneessa saattais olla jo ensimmäinen kypsä tomaatti ja marjapuskat näyttävät siltä, että sieltä vois vaikka jotakin saadakin tänä kesänä. Omenapuut eivät edes kukkineet, kun pupu söi oksista kaikki kärjet ja naminamisilmut. No, omppuja varmaan saa muualtakin sitten aikanaan. Lipstikka muuten kasvaa älyttömän isoksi! Alkaa jo tuntua siltä, että se pitää hävittää, ennen kuin koko piha on lipstikan peitossa. Kuumaa vettä ja suolaa, kyllä sillä kuolee. Jättiputkikaan ei sitä käsittelyä kestä, kokeiltu on.
Miksi muuten oma-aloitteisten marjapensaiden pitää ruveta kasvamaan mahdollisimman älyttömissä paikoissa, kuten terassin rapun alla? Vattua pukkaa aina vaan lisää ja lisää.

Kiittelin muuten taas asemaani tavallisena riviopena, kun töistä oli tullut viestiä. Syksyn kaikki hommat oli suunniteltu ja valmiina kuutta jaksoa varten. Pääkallopaikalta olikin tullut sitten ihan kalkkiviivoilla ennen reksin lomia ukaasi, että eiku neljä jaksoa pitää olla. Eli kaikki uusiksi. Mulle nyt on ihan sama, opetanko kaikkea tasaisesti koko ajan vai jaksoittain keskitettynä, mutta siellä on parilla muulla lyhennetty työaika, eli hankalaksi menee. Ei yhtään tee mieli olla rehtorin pöksyissä juuri nyt. Mukavampaa vaan olla kotona lomalla, nukkua pitkään kuin pieni possu ja vääntää pitsihuiveja. Mallia näyttää oikosylvi: