Kun tenavat olivat pieniä, oli yksi elämän kohokohtia mummolareissu ja siellä nimenomaan muorin vintin koluaminen. Anoppi-vainaa kun oli sinne säilönyt kaikki poikiensa vanhat lelut, sarjakuvalehdet, piirustuksia, siis kaikkea jännää. Jo itse vintillä tonkiminen oli jännää, löydöt laatikoiden kätköistä silkkaa bonusta.
Meille on nyt alettu kerätä mummolan vinttiä. Poika nimittäin muutti omaan asuntoon eilen. Vei mennessään huonekalunsa, tietokoneensa, kirjahyllyllisen lautapelejä ja kaapillisen vaatteita. Ja kissan.Vintille kannettiin laatikoittain lastenkirjoja, Aku Ankan taskukirjoja ja muuta aarretavaraa. Sinne, legojen ja pehmolelujen jatkeeksi peltikaton alle. Lattialle jäi epämääräinen läjä hylkytavaraa, josta ei oikein kukaan tiedä, mihin se kuuluu.Alakouluaikaisia puukäsitöitä. Sängyn alla pölyyntyneitä jongleerausvälineitä. Mappikaupalla hartaasti asunnosta toiseen muutettuja, vanhoja ja vanhentuneita Tieteen Kuvalehtiä. Hämähäkkimies- ja Tähtien Sota -sarjakuvalehtiä. Seiniin haamukuvat hyllyistä ja sängystä. Nurkkaan palkeenkielet tapettiin, kissan jäähyväiset.
Nyt sitten järjestelee nuorimies uutta maailmaansa kissoineen. Jääkaappi haisee entisen asukin jätettyä sen kiinni helteen kuumentamaan keittiöön kunnolla muhimaan. Tyhjähän se on muutenkin, pääasia eli kahvinkeitin ei kylmää kaipaa. Kissakin toipunee aikanaan shokkimuutosta ja poistuu piilostaan sängyn alta. Sen pyydystäminen olikin muuton vaikein ja haastavin momentti. Hieman siinä vertakin vuodatettiin, mutta onneksi vain vähän.
Ehkä joskus joku pieni rupipolvinen lapsi kiipeää silmät ymmyrkäisinä katosta alas laskettuja portaita pimeälle ja pölyn hajuiselle vintille etsimään niitä isän tai äidin vanhoja aarteita mummolan vintiltä. Sitä odotellessa jatketaan keräämistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti