Kuivaa minkä kastelee

Vettä tuli tuossa päivänä muutamana taas sen verran, että kasteluvesivarasto on taas täynnä. Näillä vesimaksuilla kun ei hirveästi hotsita letkuvedellä tonttia kastella...
Siinä ne nyt on, keväällä suoraan ulos kylvetyt krassit ja härkäpavut. Hyvin kasvavat, kun alla on uutta multaa ja kanankakkaa. Juoppoa sakkia ovat, vettä pitää olla reilusti, muuten alkavat pavut lurpattaa.

Pakastin on sitten sulatettu ja pesty, ylivuotiset jemmat joko syöty tai muuten tuhottu. Marjat menivät mehuksi ja mehu jatkojalostukseen. Vinkkinä kerrottakoon, että saunan lauteiden alta on kuulunut Plup, Plup, Plup... Uutta satoakin on jo tallessa. Kaikkiaan on ostettu 15 kiloa mansikkaa, mutta meikäläisten syömätahdilla talteen jäi ehkä 7-8 kg, loput meni jo. Viimeinen viiden kilon laatikko kokonaan. Synttärikakkuun osa, loput sellaisenaan. Nyt ei ihan hetkeen tarvitse ostaa lisää. Ilmarikin haluaisi olla pikkuinen mansikka

Synttäreitä vietettiin siis 14.7. perinteisen mansikkakakun voimin. Miehen sisko kävi ohimenomatkalla avittamassa, mutta muuten pisteltiin menemään ihan omalla porukalla koko pläjäys. Lahjaksi ikkäänkuin tuki työhuoneeseen uusi lattia. Pikkuhiljaa laminaatti laajenee. Seuraava osoite taitaa olla Pojan huone, joka jää tyhjilleen kuun vaihteessa, kun nuorimies muuttaa omilleen.
Pitsihuivikin alkaa olla taas hyvässä mallissa purkamisen ja uusintastartin jälkeen. Malli on niin simppeli, että pitkät pätkät sai tehtyä ilman ohjeen kurkkimista. Helmien pujotukseenkin löytyi vihdoin parempi konsti kuin 0,60 olematon virkkuukoukku. Koruvärkkilootasta löytyi rullallinen ohutta metallilankaa, joka jopa kaksinkerroin taitettuna mahtui helmen reiästä läpi. Hidastahan mokoma pujottelu on silti, mutta ärräpäiden määrä laski hetkessä murto-osaan entisestä. Välihommina lasinalusten virkkuuta. Kahta näköjään voi ja pitääkin tehdä rinnan, muuten menee hermo. Silti ei iske UFO-ilmiö, vaan molemmat tulevat valmiiksi kohtuuajassa.
Neuloosin rinnalla vaivaa toinen krooninen tauti, johon lääkettä ei saadakaan niin nopeasti ja helposti kuin kudinaddiktioon: koirakuume. Nykyinen elämäntilanne vaan ei ole koiranpidolle sopiva, kissat sen sijaan istuvat kuvioon paremmin. Mutta ehkä sitten joskus, kun pysytään paremmin aloillamme, hommataan joku kissankokoinen pikkukoirakin joukon jatkoksi. Ja kissankokoisella sitten tarkoitan semmoista Ilmarin kokoista, ei mitään yorkkia tai chihua. No, se on sitten sen ajan murhe se. Siihen asti pitää lainata naapurilta.
Mitäpä tässä muuta? Ensi viikolla käydään ehkä tuttujen kanssa vähän veneilemässä ja mato-ongella. Mustikkamettään pitäis mennä. Vanhoja koulupapereita jo siivosin pahvilaatikollisen jätepaperiin ja loputkin miljoonalaatikot pitäis käydä läpi. Kadonnut muistitikku löytyi pölynimurista ja sain vihdoin tilattua uudet rillit. Siinähän sitä jo onkin aikaansaannoksia ihan riittämiin.